en haluaisiirrottautua
lempeästä levosta
unen tuoksusta
en haluaisi
nousta
ja
lähteä
en haluaisi
luopua
mielen metsästä
en haluaisi
että palattuani
ne olisivat kaataneet
puut
jättäneet
ajatusteni tyngät
lempeästä levosta
unen tuoksusta
en haluaisi
nousta
ja
lähteä
en haluaisi
luopua
mielen metsästä
en haluaisi
että palattuani
ne olisivat kaataneet
puut
jättäneet
ajatusteni tyngät
Takaisin arkeen. Jospa mielen metsä jää odottamaan, humisemaan ajatuksiaan rungot jykevästi taivaita kohti.
VastaaPoistaIhmisen osa:
VastaaPoistamiksi on irrottauduttava sieltä, missä mieli lepää ja voi hyvin. Toivon, että paluureitti on aina käytössä ja voima tallella maisemassasi, minkä lataustehon tiedät juuriasi myöten.
Niin ihana runo. Kutsuu voimalla ja vastavoimalla elohon ;)
Tuima, sitä toivon, että rungot humisisivat - eikö olekin hieno kieli tämä suomi! :)
VastaaPoistaPaju, osut niin naulan kantaan; "miksi on irrottauduttava sieltä, missä mieli lepää ja voi hyvin"
Tätä on tullut usein pohdittua. Nykyään. :)
Ei kai pakko olekaan luopua?
VastaaPoistaOn se, Salka, jos on töis, niin pakko se on. Blääh. Ja Mur.
VastaaPoistaTässä on haikeutta.
VastaaPoistaOn kuitenkin rikkautta, että on erilaisia paikkoja käydä ja mielenmaisemathan kulkevat aina mukana.
Kiitos, Maijamuru! Rikkautta se onkin, että saa kuljettaa mielenmaisemiaan mukanaan!
VastaaPoista