Kiitos Allyalias, oi kevät, oi kevät! Kyllä sitä on pimeimpäänkin aikaan aina hippunen sydämessä! Sen verran että eteensä näkee :)
Haavetar, aivan vastustamaton ehdotus, mutta juuri tänä viikonloppuna olen varautunut poikkeuksellisesti tekemään työprojektia ainakin lauantain. Kukkakimppuja kyllä sekä kotona että työpöydällä...tuoksuvia tulppaaneja tällä kertaa.
Kiitos Tuima. Pakkasen kovettamat, mutta kevättuulen tuoksuttamat lakanat - onko sen ihanampaa?!
Kiitos Susupetal, haikeaa on kaipuu ajalle, tilalle ajatella, kirjoittaa, hengittää...
Paju, kukkia ja rakkautta riittää. Kiitos kommentistasi ja miten oikeaan osuitkaan: sydämellä näkee juuri sen mitä haluaa tai mistä haaveilee. Tässä tapauksessa symboloiva mökkihuussin ikkuna, jonka takana kevään valo, toiveikkuus. Todellisuudessa sydänikkunasta näkyy järvelle asti...kunhan jäät sulavat... Nam!
No nyt se kaipaus tuli minuunkin kun kävin täällä lukemassa. Voi, kevät!
VastaaPoistaSuosittelen varustautumaan viikonloppuun kukkakimpulla ja hyvällä romskulla. Ei se poista, mutta voi auttaa...
VastaaPoista"olisipa/ valkeita lakanoita/ kevättuulessa" kaunista...
VastaaPoistaKaunista ja haikeaa.
VastaaPoistaKiitos Allyalias, oi kevät, oi kevät!
VastaaPoistaKyllä sitä on pimeimpäänkin aikaan aina hippunen sydämessä! Sen verran että eteensä näkee :)
Haavetar, aivan vastustamaton ehdotus, mutta juuri tänä viikonloppuna olen varautunut poikkeuksellisesti tekemään työprojektia ainakin lauantain. Kukkakimppuja kyllä sekä kotona että työpöydällä...tuoksuvia tulppaaneja tällä kertaa.
Kiitos Tuima. Pakkasen kovettamat, mutta kevättuulen tuoksuttamat lakanat - onko sen ihanampaa?!
Kiitos Susupetal, haikeaa on kaipuu ajalle, tilalle ajatella, kirjoittaa, hengittää...
Onneksi on kukkia ja rakkautta! ja puhtaat kevättuuliset lakanat ihan kohta ;)
VastaaPoistavastakohtien kirkkautta runossasi
ja kuva: sydämellään näkee...
Paju, kukkia ja rakkautta riittää. Kiitos kommentistasi ja miten oikeaan osuitkaan: sydämellä näkee juuri sen mitä haluaa tai mistä haaveilee. Tässä tapauksessa symboloiva mökkihuussin ikkuna, jonka takana kevään valo, toiveikkuus. Todellisuudessa sydänikkunasta näkyy järvelle asti...kunhan jäät sulavat... Nam!
VastaaPoistaKaunis ja riipivä runo yhtäaikaa...
VastaaPoistaKiitos, Salka. Riipii se. Aina välillä. Kaipuu kauneuteen, luovuuteen, väljyyteen.
VastaaPoistaPuit sanoiksi sen fiiliksen, joka tällä hetkellä hallitsee tätäkin päätä...
VastaaPoistaJa puhtaiden, tuuletettujen lakanoiden tuoksu on muuten yksi parhaimpia mitä on (ja vielä kevättuuletettujen)!
Kiitos, Silumiini. Nuo "pakkaslakanat" ovat muistumia lapsuudesta...kohmeisia lakanoita, mutta ihanasti tuoksuvia...
VastaaPoistaHieno idea tuo sydämen läpi katsominen. Jotenkin ylevää kunnes saa tietää että taustalla on kaipuu pois mökkihuussista :D
VastaaPoistaToivottavasti flunssa ja muut vaivat helpottavat pian.
Rita, kenellä nyt mökkihuussista olisi kaipuuta pois ... Useimpia asioita on hyvä tutkailla myös sydämen läpi.
VastaaPoistaUpea kuvakulma :-D
VastaaPoista