lauantaina, maaliskuuta 31, 2007

Kettumainen kohtalo


Puuhkaksi en rupea
vaikka oonkin upea,
sanoi Kettu Köpiksessä
pieni pelko sydämessä.

Varrella tään pienen kadun
muistaa Kettu vanhan sadun:

Juusto oli naakan suussa
korkealla kuusipuussa.
Viekas Kettu lipoi kieltä
miten saisi juuston sieltä?

Kehui naakkaa minkä ehti:
'Kuomaseni, kaunis, rehti,
lauluääntäs' tahdon kuulla
kauniimpaa ei kellään muulla!'

Nokka aukes, raakkui naakka
juusto tippui maahan saakka.
Maiskis, maiskis, slurp ja nam!
Kuusen takaa kuului PAM!

Kuka kumma tämän keksi
kerta jääköön viimeiseksi.
Gamle danske metsämies
ampui ketun kukaties.


Kuva maaliskuiselta Köpiksen matkalta.

torstaina, maaliskuuta 29, 2007

Oi,Venus minkä teit

Venus...Iltojeni tähti...
diivailee...
tekee mitä tahtoo...
kiehtoo ja kieputtaa...
... Oi Venus, Kaunotar!

Yöllinen kepponen

Mikähän kummajainen oli yön aikana käynyt vaihtamassa blogini profiilikuvan? Illalla se siinä vielä oli, kuva valkeasta kukasta, jonka nimeä en muista. Aamulla sen tilalle oli ilmestynyt munia, joista yksi on kuoriutumassa. Nyt vaihdoin kuvan toiseen valkeaan. Kevätkrookukseen. Katsotaan mitä sille tapahtuu.

Jotenkin vastenmielinen olo tuli kuvasta, vaikka syntyminen sinällään onkin maailman suurin ihme ja ihana asia.

No, saattaa olla kulkurikuun kujeita tai olisiko sen yksinäisen, kirkkaasti loistavan iltatähden päähänpisto? Tähti on erikoisen iso ja kirkas ja jo kuukauden ajan se on uskollisesti ilmestynyt läntiselle taivaalle illan pimetessä. Onkohan se Venus?

Nukuin erityisen syvässä unessa. Heräsin yöllä, mutta nukahdin pian uudelleen. Jäsenet olivat puutuneet ja tukkoiset. Niinkuin olisin käväissyt tähtien radoilla.

PS. Täältä löytyikin vastaus iltatähden nimeen!

tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Risuaitaa


sanoja ei ole

on vain aita
ja sen seipäät

maanantaina, maaliskuuta 26, 2007

Citius, altius, fortius

Viime viikot ovat juosseet edellä, minä perässä. Aika ajoin olen päässyt rinnalle, mutta jokaisen viikon jälkeen olen havahtunut positiooni; suomalaisen kilpaurheilijan motto ei tepsi työelämässä: teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää. Ei se riitä. Mutta se on hyväksyttävä. Kun laitan sormeni vesilasiin, ei siihen jää jälkeä. En ole korvaamaton. Ei kukaan muukaan.

Keltalippuinen pääni on ilta illalta täydempi. Pitäisi sitä ja täytyisi tätä. Onneksi vuorokaudessa on vain 24 h. Joku viisas on määritellyt. Sen pitäisi riittää työlle, vapaa-ajalle ja unelle. Itse kehittelisin vuorokauteen ainakin puolet lisää, mutta onneksi minulta ei ole kysytty. Mitä järkeä on edes kuvitella, että nykytehoilla kukaan ehtisi täydellisyyteen.

Speed,

focus and

performance.



Passiflora syntyy uudestaan. Luo elämää silminnähden virkeänä. Kihartuvat 'versot' kiertyvät tukirankaan, nopeasti se kasvattaa lehden auringolle, on innostunut elämästä! Ensimmäinen kvarttaali estimaatin mukainen. Target on tiedossa. Jos viime kesänä oli yli neljäkymmentä räpsähtävää kukkaihmettä, tänä vuonna tavoite on enemmän. Häh?

Haloo, puhun kukista, en busineksestä.

Busineksessä tavoite on + 10 piirua tulokseen ja + 10 piirua kulujen säästöön. Kun vielä lisään + 6 piirua Employee Satisfaction Indexiin, niin sittenhän paistaa aurinkokin. Voin kertoa, että yhdenkin piirun nostaminen ESI-tutkimuksessa on monen asian summa eikä helpolla saavutettavissa.

Ei elämä oo helppoo. Ei edes tarkoitettu sellaiseksi.
Kyllä sota-ajan ihmiset; veteraanit, leskiäidit, pikkulotat tietävät. Ei se ollut helppoo silloinkaan.

Kaikella on aikansa.
iPod- sukupolvella on omat harminsa.

Viikonloppu kuvina

Seis Maailma, tahdon ulos!
Krookus kurkistelee valoa.


Luin lehtiä.


Sinitiainen asuntomarkkinoilla.


Kesäaika tuo viipyilevää valoa.


Pesimäpaikalleen ja toisilleen uskollinen
laulujoutsenpari saapui mökkirantaan.

perjantaina, maaliskuuta 23, 2007

Pajun syntymäpäivähaaste



Blogiystävä Paju haastoi vilkaisemaan Wikipedian sivulta
mitä kaikkea on vuosien saatossa tapahtunut
16. toukokuuta, syntymäpäivänäni.


Rakkainta minulle,
että synnyin äitini 36. syntymäpäivänä, klo 19.20.
Olin aika hoikka tyttö, 2.800 gr.


Kiitos haasteesta.
Ken haluaa, voi käydä katsomassa
oman syntymäpäivänsä tapahtumat täältä.

torstaina, maaliskuuta 22, 2007

Simply the Best


Ei minulta mitään puutu.

Mieli

mitä mieltä
onko mieltä

mielellään
mielettömästi

millä mielellä
mieletön

mieli
niin täynnä ettei sanotuksi saa

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007

Oma kieli, oma mieli

Kuunneltuani neljä päivää
tanskalaisaksentilla puhuttua englantia,
oli mukava palata kotiin keskelle lukuviikkoa,
jonka teemana on Oma kieli, oma mieli.

tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

Kotiinpaluu

Kööpenhaminassa aamukävelyllä.

East or west
home is best.

lauantaina, maaliskuuta 17, 2007

Merenneidon kaupunkiin


Den lille havfrue

Katselimme illalla Kieslowskin väritriologian "Sininen".
Keskenjääneen sävellyksen pysähdyttävä melodia,
miehensä ja lapsensa menettäneen naisen
hiljainen matka pimeästä valoon,
miljööt ja interiöörit,
sinisen kristallilampun symboliikka.
Koskettava, kaunis, pysähdyttävä.

********

Yön sylissä keinuimme aamuun.
Mistä syntyy läheisyys, mietin.
Se lentää kuin lintu oksalle.
Visertelee.

Minä lennähdän iltapäivän siivillä merenneidon kaupunkiin.
Työmatkalle Kööpenhaminaan.
Viikonloppu omaa aikaa.
Maanantai-tiistai alldayworking.

Kolme yötä kohtaamiseen.
Minulla on ikävä sinua.

perjantaina, maaliskuuta 16, 2007

Olen olemassa, kevät minussa


Olipas viikko. Työtä täyteen. Pitkiä päiviä.
Elämää. Rakkautta. Välittämistä.

Hullunkurisia unia. Heräämisiä. Nukahtamisia.
Ihmisiä kysymyksineen ja vastauksineen.
Kohtaamisia ovenraossa, sovittuja tapaamisia.
Arvelua, arviointia, intuitiota.
'Iimeilejä'. Palataan myöhemmin.
Puhelinsoittoja, tekstiviestejä.
Sinisiä krookuksia lasilieriössä mukuloineen.
Omenoiden tuoksua.
Papereita, papereita, papereita.
Muovitaskut täyteen.
Vadelmakakkua tänään, läksiäiskahvia ja halauksia, kiitoksia.
Kyyneleitä. Faktoja. Elämän realiteetteja.
Välitämme ihmisistä. Niin siinä lukee.
Ja tarkoittaa mitä kirjoittaa.

Mustarastaan yltyvä laulu yönpimeässä.
Hiekasta puhdistetut kävelytiet, keveät astella.
Auringon valaisemat kasvot. Ja ääni.
Illaksi kotiin.

yksi kaksi kolme - kuuluuko



blogini reistailee
mutta
niinhän ihminenkin
aina välillä

ei halua ottaa kommentteja vastaan



juuri kun pääsin kirjoittamasta tuon
se alkoi wörkkiä: comments allow

pieni moite saa liikettä niveliin

keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007

Yölinnun laulu korvissani...

Mustarastas herätti minut kahden aikaan yöllä. Jäin kuuntelemaan hetkeksi sen huikeaa huilua, joka tuntui soivan ihan vieressäni. Siinähän se istui pihapensaan oksalla! En malttanut palata sänkyyn. Istuinkin pitkän tovin kuuntelemassa yölinnun keimailevaa kujerrusta, jossa oli satakielen säkeitä muistuttavia viestejä toiselle, kauempana metsässä lurittavalle ystävälleen. Kun toinen lauloi, niin toinen kuunteli ja päinvastoin. Ajatustenvaihto tiheni ja syveni, kunnes lintuseni pyrähti lentoon metsän suuntaan. Viesti oli mennyt perille, ajattelin.

Eilinen kevätpäivä huumasi mielen, sykähdytti sydämen, teki askeleista keveät. Olin ajatellut käydä pakollisilla vaateostoksilla töistä tullessa, mutta kävinkin palauttamassa myöhässä olleen kirjalainan kirjastoon. Paluumatkalla poikkesin kirjakauppaan, johon tällä kertaa en jumittunut kirjoja nuuhkimaan - kuten minulla on tapana - vaan astelin määrätietoisesti kassalle kahden kirjan kanssa: Helena Anhavan Toimita talosi ja Marcel Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä.

Pian on pääsiäisloma, ajattelen. Pitkäperjantaihan on useimmiten harmaa ja vetinen, joten silloin on hyvää aikaa kääriytyä mökin tuvassa sivustavedettävään ja heittäytyä näiden kirjojen vietäväksi.

Kevät kannattelee minua.
Elämä juuri nyt kuin vastapesty ikkunanlasi.

tiistaina, maaliskuuta 13, 2007

Maitopurkki


punaista maitoa
sitä aitoa
tai onko enää mikään

Carpelanin runot
sen kyljestä
har försvunnit,
kadonneet

on laitettu
muuta

nyt tölkin reunassa on teksti:


assosiaatio johonkin sarjaan "Rintamäkeläiset"
Eila Roine ja sillee, nääs
en kyl oo varma

ostin maitopurkin,
miehelle, joka juo punaista maitoa
ja hyvä niin

arjen proosaa
hyvä että on maitoa
sinistä tai punaista
on kuitenkin

mie en maiost' mittää ymmärrä...
onko tää maitofobiaa vai myötäelämistä
sans' snääki ny jottai

maanantaina, maaliskuuta 12, 2007

13.3.78 oli tiistai

Kuopukseni 29. syntymäpäivä on huomenna.
Hän sai nimekseen äitini nimet. Jälkimmäinen puhuttelunimenä, kuten äidillänikin, joka synnytti minut toukokuussa, omana syntymäpäivänään.

13.3.1978 oli tiistai.
Kätilöopiston lääkäri asteli synnytyssaliin ja totesi iloisesti: No niin, laitetaan nyt se tyttö syntymään! Miten niin tyttö, kysyin. No, kyllä se tyttö on kun on niin sironsorttinen. Oikeassa oli. Klo 11.05 syntyi 49 cm pitkä ja 3360 gr painava Elämä. Yhdeksänpisteen tummakutrinen nappisilmä putkahti maailmaan, lepäsi hetken vatsani päällä. 22-vuotias äiti ja muutaman minuutin ikäinen tytär itkivät molemmat. Minä onnesta, helpotuksesta, kiitollisuudesta ja tytär lienee itkenyt ihmetyksestä mihin oli joutunut. Elämän Ihmeen edessä molemmat.

Raukea kiitollisuus hiljaisessa huoneessa. Ikkunan takana oli tiheää ja hiljalleen leijuvaa lumisadetta. Pehmeässä lumen valossa oli pienen tytöntylleröisen onnellista aloittaa elämäntaipaleensa.

Onnea sinä tarvitset ja Rakkautta,
enemmän kuin mitään muuta.
Halaavia käsivarsia. Syliä.
Anteeksiantoa, voimia ja viisautta.
Lämpöä ja huumoria.
Halauksia ja rutistuksia.
Kevään valosta syntyy aina uutta elämää.

Rakastan Sinua.
Tyttöni mun.

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007

Aurinko paistaa risukasaan


Kaipaan etelän meriä,
niiden turkoosina hehkuvaa lämpöä.

Mitä kaipaan?

Kevättaivas kuin Välimeri.

Sininen punastuu


Yö kohtaa Aamun ja punastuu.

lauantaina, maaliskuuta 10, 2007

Kun ja jos

Kun minä olen viisikymmentäkaksi,
Sinä olet 31
ja Sinä, 29.

Kun minä olen viisikymmentäviisi,
Sinä olet 34,
ja
Sinä, 32.

Kun minä olen kuusikymmentä
Sinä olet 39
ja
Sinä, 37.

Jos minä olen seitsemänkymmentä
Sinä olet 49
ja
Sinä, 47.

Jos minä olen kahdeksankymmentä,
Sinä olet 59
ja
Sinä, 57.

Härän tyttäret.
Kauris ja Kalat.
Rakkaimmat.
Äitin Murut.
ELÄMÄT.

Ad hoc

ad hoc, ad hoc

mitä lienee rock

prioriteetti 'one'

siinä on 'tone'

niinkö se lienee jott'

immeine on kone?

voip' käyvä niinnii

ett oot ihan 'alone'

keltalippu

kiirehippu

hilivilivoo

väsy väsy

västäräkki

vaikk' ei unta oo


Wikipedia senkin tietää:

"Ad hoc on latinaa ja tarkoittaa "tätä (tarkoitusta, tehtävää) varten." Yleensä lausumalla tarkoitetaan tiettyä ongelmaa varten räätälöityä ratkaisua. Sillä saatetaan viitata myös improvisoituun ja ennalta valmistelemattomaan ratkaisuun vastakohtana hyvin ja perusteellisesti suunnitellulle ratkaisulle."

perjantaina, maaliskuuta 09, 2007

Työ vaiko te



Semiootikolle otsikko voisi kuulostaa japanilta.
Paitsi öön pilkut.

Kuopion torilla on suuri erehtymisen mahdollisuus: työ merkitsee teitittelymuotoa "te".

Oottako työ ny ihan tosissanne?
Vakavissanihan minä.

Sitä se on. Ihmispolon elämä. Työtä.
Voiko sitä elämäksi sanoa?

Osa elämää. Merkittäväkin.
Mutta kaikella on rajansa.

Kuvassa on omenoita työhuoneessa.
Ne tuovat tuoksun makeasta elämästä.

Työ on oikeasti mukavaa, innostavaa ja haastavaa.
Mutta sitä on liikaa.

torstaina, maaliskuuta 08, 2007

Naistenpäivänä


"Kuka muu kuin lapseni
olisi minua niin pelotta vihannut
niin täydesti antanut anteeksi
monta kertaa päivässä

Kenelle muulle
olisin niin tulisesti suuttunut
ja taas kohta heltynyt

Niin on sydämeni pysynyt notkeana"


Kyllikki Villa: Ei eilistä, ei huomista

keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007

Määrän suhde laatuun


tuottaakseni vähemmän
tarvitsen aikaa
enemmän

sanoakseni enemmän
tarvitsen lauseita vähemmän

vähemmillä sanoilla
enemmän ajatuksia

määrän suhde laatuun
ei ole vakio
se on suuntaa antava


Tieteessä Aristoteles keskittyi laadun mittaamiseen, kun taas Galileo Galilei keskittyi mittaamaan määrällisiä suureita.

tiistaina, maaliskuuta 06, 2007

Tingeltangel

ajatukset jumittuvat
etulohkon seinämiin

tunnistan musakin
personoitumattoman tingeltangelin
taustahälyn

markkinamiehet luulevat
että ihmiset eivät kestä hiljaisuutta

kipkapkipkapkipkap

määrätietoiset askeleeni
läpi tavaratalon
poikkeamaisillaan ruokaosastolle

ei sittenkään

suunnistan kotiin
ydinaseettomalle vyöhykkeelle
hiljaisuus on juuri nyt parasta
ehkä helppo ratkaisu
mutta sen teen

ostaisinko enemmän
jos saisin tehdä sitä hiljaisuudessa

pääkopassani voisi soida
Dvorakin sellot
Shostakovitshin pianot
Pachelbelin urut

mitä ikinä haluaisin
haluaisin

Passiflora toteuttaa nimeään

Viime kesän hehkeä kaunotar....
....on alkanut päivä päivältä
muistuttaa emäntäänsä.

Kärsimyskukka kärsii.

sunnuntaina, maaliskuuta 04, 2007

Mökkipiru ja herra Pangasius

Kävimme mökillä. Nollakeli oli madaltanut hankia silminnähden. Lempeä ilma hyytävien pakkasviikonloppujen jälkeen tuntui hyvältä. Nuoskalumi innostutti höpsöttelemään lumiakan pihavahdiksi. Talonvahdiksi lumiakka on epäluotettava, sillä koskaan ei tiedä milloin se päättää kadota maisemasta. Sen verran tuulten vietävissä, akkapaha.

Mutta "Mökkipiruun" voi luottaa kuin hirsiseinään, jonka kyljestä se on syntynyt ja jonka kyljessä se kyhnyttää koko pitkän elämänsä. Se tietää tärkeän tehtävänsä. Sen tuijottava katse pysäyttää ja vänkyräinen, mutta tarkkavainuinen nenä nuuhkii kyllä kulkurit jo kaukaa:


Olimme sen verran väsähtäneitä rankan työviikon jälkeen, että olemisen sietämätön keveys tuntui kehossa parhaalta. Sää suosi ulkoilemaan ja kävelimme isonselän puolelle venerantaan. Pilviharmaata maisemaa valaisi lumi, silmille pehmeänä. Kevät kurkisteli jo auratun tien uumenista. Roudan alta pilkisteli vihreitä ruohotupsuja, jotka olivat unohtuneet sinne unelmoimaan paremmista ajoista.

Palasimme tupaan ja "gourmeilimme" iltaruuaksi kaukaa uinutta kalaa. Tämä "herra Pangasius" Vietnamista oli meille tuttu ennestään. Yksinkertaisin keinoin paistoimme puolitetut fileet pannulla ja nautimme eksoottisen pitkämatkalaisen suomalaisittain tilli-kananmuna-kermakastikkeella. Kulttuurien kohtaaminen oli sopuisaa ja maukasta.


Pihalinnut ruokailivat omia sapuskoitaan. Ne viihtyvät pitenevissä illoissa ja kevääntuoksu on saanut jo selvästi uutta vipellystä niiden pyrstösulkiin ja kujeilevaa kujerrusta laulunsäkeisiin.

Me, kaksi mökkihöperöä
virtasimme hiljaa kuin Don
kylki kyljessä,
syvissä vesissä.

Onks tukka hyvin?

Työelämä vaatii osansa.
Hymy kuitenkin herkässä.

perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

Matka


Minne?

Viesti kulkijoille.

Perillä Höyhensaaressa