Oi, tämä ajatelma saa haluamaan takaisin sänkyyn, vaan ei... mukavaa maanantaita, Sivuaskel.
Pimeyden ja talven myötä myös me ihmiset laskeudumme hiljaisuuteen. Kaunista on.
Kiitos, Susupetal :)Allyalias, käpertyminen tekee hyvää(kin) :)
Niin kuvaava teksti! Syksyllä kun pimeys laskeutuu, suuntautuu mieli syvemmälle sisäänpäin ja joskus se on hyvä, joskus se on luovaa, mutta toisinaan hiipii mieleen myös kaipaus, taakse jääneet ihmiset...
Minä olen käpertynyt lähinnä sänkyyn. Uni maittaa aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin.
Lokakuu...Kuullostaa loskaiselta.Mutta siun kuvassa se on heleä ja kuulas.
Kiitos, Silumiini, Obeesia ja Hallatar!Pimenevä syksy voimistaa, uni vie syvemmälle, sisäinen elämä vihertää roudan alla.
Ihana runo! Kiitos.
Kiitos Marikki! Pimeydessä on vähän sanoja, mutta paljon tunnetta - onneksi.
Tämä runo töykkäisi lempeästi mieleni jonnekin menneeseen, kiitos.
Oi, tämä ajatelma saa haluamaan takaisin sänkyyn, vaan ei... mukavaa maanantaita, Sivuaskel.
VastaaPoistaPimeyden ja talven myötä myös me ihmiset laskeudumme hiljaisuuteen. Kaunista on.
VastaaPoistaKiitos, Susupetal :)
VastaaPoistaAllyalias, käpertyminen tekee hyvää(kin) :)
Niin kuvaava teksti! Syksyllä kun pimeys laskeutuu, suuntautuu mieli syvemmälle sisäänpäin ja joskus se on hyvä, joskus se on luovaa, mutta toisinaan hiipii mieleen myös kaipaus, taakse jääneet ihmiset...
VastaaPoistaMinä olen käpertynyt lähinnä sänkyyn. Uni maittaa aivan toisella tavalla kuin aikaisemmin.
VastaaPoistaLokakuu...
VastaaPoistaKuullostaa loskaiselta.
Mutta siun kuvassa se on heleä ja kuulas.
Kiitos, Silumiini, Obeesia ja Hallatar!
VastaaPoistaPimenevä syksy voimistaa, uni vie syvemmälle, sisäinen elämä vihertää roudan alla.
Ihana runo! Kiitos.
VastaaPoistaKiitos Marikki! Pimeydessä on vähän sanoja, mutta paljon tunnetta - onneksi.
VastaaPoistaTämä runo töykkäisi lempeästi mieleni jonnekin menneeseen, kiitos.
VastaaPoista