tiistaina, joulukuuta 04, 2007


"Suru on se miten me muistamme ilon.
Tummien puitten välissä
pilkottaa auringon valaiseman
merenselän kimaltavat kyyneleet."


Gösta Ågren



Tyttöjeni isä kuoli eilen aamulla.
Yhteinen, syvä suru.
Ikävä isää, ystävää.

Ei ole sanoja.
On vain siipieni suoja,
rakastavan sydämeni laulu.



"Rakkaat lähtevät,
jää tyhjä tila,
muistojen asua."

Helena Anhava

20 kommenttia:

  1. Olen jälleen kerran sanaton. Toivon teille kaikille sylimitallisen voimia ja jaksamista.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi12:02 ip.

    Voi Sivuaskel, lämmin halaus täältäkin!

    VastaaPoista
  3. No voi, niin paljon asioita samaan aikaan - jaksuja sinulle ja tyttärille ja iso halaus minultakin...

    VastaaPoista
  4. Anonyymi1:41 ip.

    Monta lämmintä halausta ja monta kirkasta kyyneltä heille ja teille. Tavoittakoon edes yksi valonsäde murheellisten sydämemen.

    VastaaPoista
  5. Jos kysyt minulta millä voimalla jaksan,
    niin vastaan:
    –Kukkien tuoksulla.

    Anna-Maija Raittila

    VastaaPoista
  6. Ei ole sanoja. Sanattomanakin olen kuitenkin mukana surussanne ja ikävässä.

    VastaaPoista
  7. Lämmin kiitos osonotosta, muistamisesta, välittämisestä, ystävät!

    "Kun tulivat
    illan viileät tuoksut,
    yön lintu
    alkoi laulaa
    kipuni yli lohdutusta"

    Niilo Rauhala, Lumen ja auringon välissä

    VastaaPoista
  8. Anonyymi10:05 ip.

    Jaksamista.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi4:31 ap.

    Katso häntä lastesi silmissä, ja kerro, että silloin rakastitte.

    VastaaPoista
  10. Kiitos, Maijamuru.

    Sikuri, kiitos ajatuksesta.

    VastaaPoista
  11. Anonyymi12:59 ap.

    Voimia ja jaksamista, paljon lämpimiä ajatuksia!

    VastaaPoista
  12. Osanottoni...


    *halaus*

    VastaaPoista
  13. Kiitos Tuima ja Hallatar!

    VastaaPoista
  14. Anonyymi2:21 ip.

    Myötätuntoa ja myötäelämistä.

    It's better to have loved and lost, than never to have loved at all.

    VastaaPoista
  15. Kauniisti sanottu, Kutuharju.

    VastaaPoista
  16. Anonyymi12:29 ap.

    Surua täällä. Vasta nyt luen näitä rivejäsi.
    Vasta äsken postasit punaisesta mökistä ja nyt näin. Elämä on arvaamatonta.
    Osanottoni.

    VastaaPoista
  17. Kiitos, THP, elämä on ja sitten yhtäkkiä ei olekaan.

    VastaaPoista