Ranskalaiset viivat

Olen menettänyt otteeni kirjoittamiseen. Ei yhden yhtä alastonta ajatusta, jota voisi sanoiksi pukea.Mitä minulle on tapahtunut?

Ranskalaiset viivat sen tietävät:
- olen tehnyt töitä kohtuudella

- olen sairastanut pitkäkestoisen flunssan
- olen viettänyt viikonloppuja mökkirannassa
- olen haistellut kitkuttelevaa kesää
- olen ihastellut kohisten kasvavia perunanvarsia
- olen ihmetellyt kevätesikoiden valkoisena kuohuvaa vaahtopäistä kukintaa
- olen seurannut pihalintujen parittelua, pesänrakennusta
- olen katsellut laulujoutsenpariskuntaa, joka ylpeänä uittaa viittä poikastaan
- olen iloinnut tyttöjeni onnenhetkistä
- olen saanut juhlia omenapuiden alla kuopuksen häitä
- olen halannut ja rutistanut esikoista, joka sai gradunsa tehtyä
- olen rakastanut miestäni
- olen kuunnellut myöhäisinä iltoina väsymättömän satakielen laulua
- olen ollut olemassa

"Lintu lentää kuvajaisena pitkin rantaa,
metsän avaruus liian yksinkertainen jäljitellä.
Puiden alla muurahaisten tuoksu."

(Hannu Salakka, Kesä kesältä syvemmin, Otava 1977)