piha rehottaa villiintynyttä kesää
auringon hehku etenee verkkaan
kuin pysähtymäisillään takelteleva kello
ruoho nukkuu
heinä haaveilee
vain orvokin sininen silmä
kohottaa katseensa valolle
*****
tuuli kieppuu auringon helmoissa, taivas
kokee verkkojaan; nostaa merestä sineä,
pitkää siimaa vipattaa,
kapeana viiruna kohoaa ilta
vähä valo nukahtaa tyyntyvään veteen
*****
pieni hattupäinen tyttö
kahlaa kuumassa heinikossa silmiään myöten
kesä pistelee
kärpänen kiusaa
mutta tyttö
hymyilee minulle salaisuuden
kun kohtaamme omissa maailmoissamme
*******
aamut viipyvät täällä
pitempään
syvempää
on uni yön kainalossa
hämärän helmoihin takertuu usva, tihenee
murheen huntu surevan kasvoille
*******
linnut
piiloutuneet syksyn pesiin, pilvet
autiolla taivaalla
levittävät siipensä, visertävät
tuulelle ikävän
******
valo jähmettyy
viljapellon vastaleikattu sänki odottaa
viimeistä hehkuaan
lähtemisen ikävä lävistää mustat linnut
kuin viikate viljan silkin tuudittajansa sylistä
aurinko kirskuu
tuuli havahtuu
ja linnut pyrähtäen
jättävät kesän viileän tuoksun
valo jähmettyy pimeän kämmenelle
******
varis
tarkkailee maailmaansa katonharjalta
hypähtelee kömpelösti sivuaskelin;
"jos en lauluuni, niin askeliini rytmin löydän"
varis
harmaa hyljeksitty lintupolo
keskittyy, hypähtää...
raakkuu hiljaisuuden halki metsään
ei se ollut tanssiinkutsu
haukka
katkaisi ajatusteni siivet
*****
varhainen aamu
koskettaa yön poskea
hitaasti liukuu tuuli
aamun hiuksilla, taivas
auringon maljassa läikkyy
valon siipi hunnuttaa hiljaisuuden
*****
valkoiset salusiinit raollaan
pieniä silmiä ja suita
ikkunantäydeltä
niinkuin tähdet syksynpimeältä taivaalta
pudonneet näiden lasten silmiin
istun pirtissä
joka on tulvillaan elämänrauhaa ja iloa
*****
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti