keskiviikkona, elokuuta 30, 2006

Omenoita

Puusta pudonneet, vähän säikähtäneet
omenat
tuoksuvat.

Yksi ynnä yksi on kaksi.
O niinkuin omena.
Olli osaa onkia.

Jostakin kaukaa syksy muistaa minut.
klo

3 kommenttia:

  1. Haavetar8:59 ap.

    Ihana.

    Ajankulku. Muistumat selkärangassa. Ei kuitenkaan toisinto, vaan ainutlaatuinen hetki.

    VastaaPoista
  2. viive9:19 ap.

    Niin on. Syksyt ovat alkuja ajoista kauan sitten.

    VastaaPoista
  3. sivuaskel12:49 ip.

    Kiitos haavetar ja viive. Osa muistumista on lähtemättömästi myös osa persoonaamme.

    VastaaPoista