Isä on kummallinen otus. Erityisesti jos ei ole ollut äitiä. Niinkuin minulla. Tai olihan minulla äiti - tottakai. Mutta hänelle oli suotu elämää vain 7 kuukautta syntymäni jälkeen.
Minun vanhempani on isä. Tai oli.
Isä oli persoona. Puikulaperunoiden ja roosanoiden ystävä. Lapin mies.
Peräpohjalaisen tuima, mutta huumorintajuinen ihminen. Syntynyt pari vuotta ennen Suomen itsenäisyyttä. Valmistunut papiksi talvisodan syttymisvuonna. Kuullut parkaisuni elämälle nelikymppisenä. Tavannut äitini Ebeneserin portaikossa fiikuksen lehtiä pyyhkimässä. Karjalan neito viehätti ja viehättyi.
Isä.
Kirjallisuuden ystävä. Tarinoiden kertoja. Armoitettu seuramies.
Isä.
Otti minut, ekaluokkalaisen, kainaloonsa ja tutki uunituoretta Aapista kanssani. Otti minut, tokaluokkalaisen, kainaloonsa, ja lohdutti kun en päässyt joulujuhlan näytelmään prinsessaksi.
Isä.
Etäinen, rakas ja turvallinen.
Kummallinen Otus.
Herkkä kirjoitus.
VastaaPoistaKauniisti muisteltua.... =)
VastaaPoistaKateeksi käy sinun isäsi. Melkoisen hienolta persoonallisuudelta vaikuttaa. Kirjoitat hyvin :)
VastaaPoistaKaunis kirjoitus.
VastaaPoistaKommentoin sitten väärää kirjoitusta tai eihän se_väärä_ollut mutta se oli tarinasi äidistäsi. Tämäkin pakina isästäsi on kaunis ja koskettava, kiitos!
VastaaPoistaKiitos käynnistä ja kommenteista, leelia, hallatar, allyalias, susupetal ja salka! Ei ehkä täytä pakina-formaattia, mutta aihe laittoi kirjoittamaan.
VastaaPoistaKaunis ja runollinen teksti.
VastaaPoistaKiitos, hansu!
VastaaPoistaKoskettava kirjoitus.
VastaaPoistatui, kiitos
VastaaPoistaIhanaa, että sinulla on ollut isä isolla I:llä.
VastaaPoistaLaitoin jatkosi Hantta-tanttaan sivulleni, linkistä pääset suoraan sinne:)
VastaaPoistaTämä on hieno. Todella.
VastaaPoistaKiitos , pikkusiskoni, niin tuttua! Muistan lopettaneeni Paakkosen Irmelin tunnilla aineeni "Minun vanhempani"... 'valkopaitainen mies astuu huoneeseeni. Isani, johon voin pahoinakin paivina turvautua.'
VastaaPoistaKiitoksia kauniista ajatuksistanne,
VastaaPoistaliisa ja isopeikko!
Ja susupetal, Hantta onkin sitkee tapaus :)
Isosiskoni, Paula, siellä merten takana.... kiitos käynnistä ja muistoistasi, tutun tuntuisista... :)
Hyvää lauantaita Sivuaskel.
VastaaPoistaVastavierailulle tulin :)
Kiitos, marko f, samoin sinulle viihtyisää ja levollista lauantai-iltaa! :)
VastaaPoistaSinulla oli ISÄ, isoilla kirjaimilla. Kiitos, että rakastat häntä - toi lämpimiä kuvia minunkin mieleeni.
VastaaPoistaOlisin tahtonut tuollaisen isän!
VastaaPoistaKiitos tilkku ja komposti, käynnistä ja kommenteista. Niin hän oli, tärkeä Ihminen minulle monella tavalla.
VastaaPoistaLämmittävää..
VastaaPoistaLuin sekä isän että äidin muistelun. Kaunista.
VastaaPoistaKaunis ja koskettava. Isosta menetyksestä huolimatta niin paljon ja syvästi sydänlämpöä.
VastaaPoistaKiitos kun jaoit!
Lämmin kiitos, muikku, rita ja haavetar! Söin just lakkakiisseliä ja sanoin miehelle, että "terveisiä pilvenreunalle, isälle, jonka herkkua oli lakkakiisseli kermavaahtoruusukkeiden kera":)
VastaaPoistaLyhyt, mutta koskettava kuvaus isästä.
VastaaPoistaKiitos, obeesia, käynnistä ja kommentista!
VastaaPoistaKoskettavasti kerrot. Voineeko vanhemmistaan muuten kirjoittaakaan, jos asiaan oikein paneutuu.
VastaaPoistaVoi olla liian intiimi kysymys, mutta eipä tarvitse vastata. Oliko kotisi laestadiolainen.