"Kesä saa loppua
kanervien kukkiessa
kunhan minä tiedän,
että Sinä et lopu."

(klick)

Myöhäinen kukkija, lokakuun kaunotar.

Mietteitä Antonion seurassa

Kuuntelen Vivaldia. Mies on mökillä, esikoinen omallaan. Kulinaristi-Kuopus lomailee Normandiassa ja lähettämistään kuvista päätellen suuresti nauttien. Minä jäin kaupunkiin, sillä oma tila ja aika tekee välillä hyvää, huomaan.

Kirjoittaminen on viime kuukausina jäänyt muutamaksi riviksi mökkikirjaan. Jonkin verran olen kipuillut kirjoittamattomuuttani. Ajatukset kuin muuttolinnut kokoontuneet lähtöön, hakeneet sopivaa tuulta ja suuntaa.

Syysaurinkoisella kävelylenkillä mietin mennyttä kesää, kevättä, viime vuoden joulua, pimeää syksyä. Vuosi sitten emme vielä tienneet mitä oli tulossa. Tyttöjeni isä otettiin äkisti ja yllättäen tästä elämästä pois. Vahvasti mielessäni vuoden lyhin päivä, 22.12.2007. Ymmärrys laahusti kaukana tapahtumien perässä, kun yritin rakastavin miettein tukea lasteni hiljaista askellusta kukkien täyttämän lavetin sivuilla. Valkoinen uurna erottui kukkien keskeltä pimeän iltapäivän vähässä, matalassa valossa.

Elämä jatkui, tuli tammikuu ja helmikuun vaalenevat aamut ja illat. Tuli kevät. Esikoinen sai gradunsa rutistettua, kuopuksen häitä vietimme kesäkuussa. Esikoisen kesäpaikassa valmistui uusi navetankatto talkoovoimin. Konsta ja Iita, mummonmökin vuosikymmenien takaiset alkuperäisasukkaat, olivat pitäneet navetassa aikanaan kahta kantturaa omiksi tarpeikseen. Ajat ovat muuttuneet, mutta vanhan rakennuksen säilyttäminen tuntuu hyvältä. Pikarijäkälää kasvanut sammaloitunut katto ei olisi enää montaa vuotta jaksanut suojata rakennusta.

Kesä jatkui kesän odotuksena. Tänä vuonna se ei jaksanut puhjeta aivan täyteen loistoonsa, mutta lokakuun alussa saimme yllättäin nauttia Välimeren sinisestä kimalluksesta, auringon lämmöstä ja vahvasta valosta. Mökkirannasta jo varhain kadonneet pääskysetkin löytyivät sieltä!

Kuuntelen Vivaldia ja kysyn olisitkohan, Antonio, tänä vuonna säveltänyt Kesää sellaiseksi kuin se tuossa sivullani nyt soljuu? Kiitos, että sävelsit myös Syksyn Allegron. Se on vahva viesti kaamoksessa kahlaavalle pohjoisen ihmiselle.

Kuvia, mielikuvia, muistoja

Tellus

Kuu kiertää Maata.
Maa Aurinkoa.

Kaltevilla pinnoilla kirjoittaminen ei onnistu.

Toisella puolella ovat sanat,
toisella ajatukset.

Lomaltapaluu