Veden variaatio 2

Vedessä ja pinnalla.


Valokuvatorstain aiheena: kaksi (2).

Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin.

Kuovi, Jänis ja Kurki kuuluvat joukkoon.
Kuka ei?

Yksin oot ihminen.

**

Ihminen keskellä, sinä yksin.

**

Oot ihminen, keskellä kaiken.

**

Ihmisen kokoista elämää

Juuri pesästä pudonnut

Perjantaisin, Hämeeseen oikealle kääntyvässä moottoritien rampissa tapahtuu lopullinen laskeutuminen ihmisen kokoiseen elämään. Työpäivät ovat sen verran täynnä ihmiskontakteja, että viikonloppuisin oma rauha on parasta mitä voi toivoa.

Luonnonkauniit

Olen monta kertaa miettinyt, miksi en kyllästy hiljaisuuden kuuntelemiseen. Miksi minua niin suuresti viehättää luonnon pienet ja suuret ihmeet? Kuin lapsi kyselen kulkiessani mistä sinivuokko ja sen sisarukset tietävät valmistaa sinisen kukkansa tai mistä satakieli on oppinut ilmeikkään soolonsa variaatioineen. Seuraan väsymättä lintujen keväisiä puuhia reviirin valtauksesta kumppanin etsimiseen ja onnen jakamiseen.

Kurjenkello

Mökkiterassilla istuessani olen havahtunut näkemään västäräkin, joka erikoisesti siipiään pörhistäen lentää suoraan rakastettunsa selkään ja ohikiitävän hetken ajan jakaa elämänjatkumisen nautinnon. Olen katsellut laulujoutsenten parittelua tyynellä järvenselällä ja lukemattomia kertoja olen myöhästynyt kamerani kanssa, kun harmaalokit ovat äänekkäästi jatkaneet sukuaan.Metsäkurjenpolvi

Tänä kesänä erityisen ilon näyttävät tuovan mökkiä reunustavat, luonnonperennoista istutetut kukkapenkit. Päivänkakkarat, kurjenkellot, ahomansikat, kielot, metsäorvokit, puna-ailakit ja kissankäpälät ovat jo hyvässä kasvussa. Puna-ailakki innostui kukkimaankin muutaman lämpimän kesäpäivän innostamana ja kissankäpälien pehmeät tassut tapailevat toiveikkaasti auringon suuntaan.

Ahomansikka

Kauan sitten lauloimme kansakoulun kevätjuhlassa ihmettelylaulun:

"Ken on luonut sinitaivaan
viherjäisen metsän, ken?
Ken on luonut kauneuden
kukkasille niittyjen?"

Eikä minulle ole vieläkään selvinnyt kuka on Ken.

Varhainen aamu mökkirannassa 17.5.2008

16.5.2008

Lämpimiä ajatuksia äidilleni,
joka täyttäisi tänään
89 vuotta.

Yhden suhde kahteen - PC & PC

minun suhteeni Personal Computeriin
on inhimillisempi kuin
suhteeni Paul Coelhon tuotantoon

kotimatkalla ostin postimerkin
tiskillä oli tarjous PC:n "Elämä"-kirjasta,
yhdeksänyhdeksänkymmentä

ja minä hullu ostin sen




paljonko postimerkki maksoi?

"Älä elämää pelkää,
älä sen kauneutta kiellä.
Suo sen tupaasi tulla
tai jos liettä ei sulla,
sitä vastaan käy tiellä,
älä käännä sille selkää...."

(Kaarlo Sarkia)

Äitien päivä, ja isien

Minua jännitti se päivä. Hiekkatie ratisi ruskeiden kävelykenkieni alla, aurinko paistoi, ja hitaasti edennyt pohjoisen kevät oli puhkeamaisillaan kesäksi. Olin kansakoulun toisella luokalla. Opettaja oli pyytänyt jokaista tuomaan kahvinpuruja äitienpäiväkortin askartelua varten. Kahvi tuoksui repussani. Se oli hyvin erityinen aamu.

Piirsimme ensin mallin mukaan ison kahvipannun kartongille, sivelimme liimaa pannun ääriviivojen sisäpuolelle ja levitimme ihanalle tuoksuvat kahvinpurut ruskeaksi kupariksi piirroksen pintaan. Sitten tuli tenkkapoo. Mitä kirjoittaisin korttiin, kun minulla ei ollut äitiä? Jännitin milloin joku luokkatovereistani huomaisi asian. Näpertelin korttiani vaivautuneena, kunnes viisas opettaja tuli pulpettini viereen ja otti minua hartioista: "Sinähän voit viedä sen isällesi!" Ei se ollut sama asia. Opettajan oivalluksesta huolimatta en kokenut tehneeni korttia sen enempää isälle kuin äidillekään. Tärkeintä oli itse kortti, joka oli erityinen sen vuoksi, että siihen laitettiin oikeaa kahvia. Kotimatkalla nuuhkin sen ihanaa tuoksua pihakujan kuusen luokse asti.

Sunnuntaina on Äitienpäivä. Esikoinen ja Kuopus - äitin Murut, toisilleen rakkaat ja läheiset siskokset, tulevat mökkirantaan monenlainen kevät mukanaan. Kun tyttöjeni isä kuoli äkillisesti puoli vuotta sitten, tuntuu että minun sydämeni pitäisi lyödä kaksi kertaa vahvemmin.

Äitienpäivänä valkovuokkojen tähdet valaisevat metsän.

Omnia mea

Lomanjälkeinen työviikko, johon vielä viime sunnuntaina orientoiduin rattaat narskuen, on imaissut minut kuin tehoimuri nieluunsa. Ei minun ole tarvinnut kuin astella suihkunraikkaana, ovet takalukkoon kiertäen pysäkille, johon sujahtelee busseja riittävän usein, vaikka perävalot jostakin onnikasta vilkkuisivatkin. Lopun hoitaa ovi, josta 15 minuuttia myöhemmin astun sisään. Painan mustaa nappia ja telakkakoneeni hyrähtää käyntiin. Siinä toosassa on yksi työnantajani, täyspäiväisesti työllistävä. Todellisuudessa se on vain pieni osa työkaluistani, joita tarvitsen päivän aikana. Oikeastaan pärjäisin paremmin ilman sitä, sillä se on syöppö, juoppo ja näsäviisas seuralainen. Ennen vanhaan laitoin kirjeet ja paperit ruskeaan kirjekuoreen, kirjoitin osoitteen ja lähettipalvelun kautta se lähti sisäisen tai ulkoisen postijakelun jälkeen kohti päämääräänsä. Aikanaan se sitten palautui, muodossa tai toisessa. Asia tuli hoidettua.

***************

Onnikka - Oulun murretta - sanasta omnibus. Omnia mea mecum porto - opetti latinanopettajani lukiossa: kaikkeni kannan mukanani. Oppi meni perille. Ilman suurempia haalimisia olen saanut kulkea elämäni taipaleen vertauskuvallisesti reppu selässä, kaikki tarvittava rompe lapaluitani koskettaen.

"Omnia mea mecum porto."

"Kannan kaiken omani itsessäni."
Runoilija Simonides, joka ei hukkunut myrskyssä, sillä hän ei ryhtynyt muiden laivalla matkustavien lailla keräilemään tavaroitaan niitä pelastaakseen, vaan pelasti vain itsensä - hänen "omaisuutensa" oli hänen päässään."

En tunne riittävän hyvin tarinaa antiikin Simonideksesta, mutta minua viehättää hänen ajatuksensa, että henkinen pääoma on se omaisuus, joka riittää läpi elämäni polkujen. Toiselle 'omnia' on krääsää, materiaa, hienoja autoja, rahaa, leluja, ylellisyyden kaipuuta ja lopultakin tyytymättömyyttä ahneuden tautiin sairastuneena.

Se, että istun mökkirannan laiturilla ja katselen tyyntyvässä järvimaisemassa harmaalokkien rakastelua, riittää minulle.
Mikä huikea, ohikiitävä hetki elämänonnea.

Mökkirannassa bongatut 2008

Västäräkki - Peippo - Punakylkirastas

Isokuovi - Ruskosuohaukka

Kuikka - Lehtokurppa - Kaulushaikara

Isokoskelo - Härkälintu

Laulujoutsen - Sinisorsa - Punasotka

Kirjosieppo- Kurki - Taivaanvuohi

Telkkä - Töyhtöhyyppä

Harmaa-, selkä- ja naurulokki

Kuhankeittäjää, pääskystä, rantasipiä ja harmaahaikaraa vielä odottelemme.


Katso lintusia täältä.