Kaksikymmentä sanaa

ei enempää nyt
ehdottomasti ei ja
jos hetkestä puhutaan
tuskin kahta sanaa
on sanottavana mulla
se on helpotus,
senkin keltanokka

en jaksa ajatella
en kirjoittaa
en lukea
en kommentoida
en silmäillä enkä vastaanottaa
en flicka
en ten tentten teelikam
enten hissunkis
sun vaa pula vis
sun eelin keel
in kotkot

Puuttuvat sanat

------ -- ------- -----, ----------.
-----, ---- ----- -------------?
-------- -- ---------,
----- --- -------;
-- --- ----------- -----------!
----- ----------.

Kun sanat puuttuvat, ei sammakoitakaan pääse suusta.

Porkkanapersoonat

Kasvaminen ei aina ole helppoa.

Erilaiset nuoret.

Syötävän ihanat säihkysääret.

mies tuumasi
on tässä surkeassa maailmassa sentään
tasa-arvoa
jokainen meistä
syntyessä ja kuollessa
samalla viivalla
vanhoja ihmisiä ei ole erikseen tehty
oikeudenmukainen on maailma
sittenkin,
sano

Uni

Veden silkki, linnun siipi
luokse lipui, uneen hiipi.

pikajuna on vaihtunut luotijunaksi
matkalla kesästä syksyyn
maisema pelkkää vihreää viirua
tämä juna ei pysähdy
kuten ennen vanhaan

"Monni, tarvittaessa"

Vihreä tähti

Klik

tämä maailma ei katso suoraan silmiin
sen kädenpuristus on veltto ja hikinen
kunhan tästäkin tunnista selviäisi
kravattiaan kastelematta

Takakansiteksti

Hän ei etsinyt elämää. Elämä löysi hänet. Hän ei selittänyt tekemisiään. Tekemiset selittivät hänet. Huoneissa joissa hän asui, ovet avautuivat vain harvoin sisäänpäin. Ikkunoita oli paljon, useimmat niistä raollaan. Lapsena hän istui usein yksin talon keskivaiheilla olevassa salissa, vaikka juuri siinä huoneessa hän oli vähiten kotonaan. Hänen maailmansa oli toisten kertomaa, kunnes hän eräänä kiirastorstai-iltana ymmärsi, että Matteus-passion mahtipontinen kaikkivoipaisuus ei selitä mitään. Mustalierisen hatun varjo jätti hänen kasvoilleen pysyvästi auringolle aran alueen. Juuri tuo pisamaton läiskä on vahvimmin määritellyt sitä omakuvaa, jonka ensimmäisen luonnoksen hän hahmotteli jo varhain.

Hänen sukunsa oli täynnä etäisiä ihmisiä talonpojista kylänmiehiin, sirkustaiteilijoista rovasteihin, kirjailijoista taidemaalareihin eikä hän koskaan päässyt tietämään mikä osa tästä perimästä eniten vaikutti hänen henkilökohtaiseen persoonallisuuteensa. Oikeastaan hänelle ei ollut kovin merkityksellistäkään sitä tietää, sillä hän eli elämäänsä hyväksyen omat lähtökohtansa, kohtalonsa ja elämänpiirinsä. Hän ei selitellyt asioita menneisyydellä, vaan uskoi vakaasti läsnäolevaan ja tulevaan.

Omakustanteena julkaistu esikoisteos Sivuaskeleen kirjoittamattomat ajatukset ei ole perinteinen kasvutarina pappilan hulivili-kuopuksesta, jota elämä on kuljettanut 'herran pelosta' narrien naurun takaisten kyynelten läpi vahvaan ja varhaiseen itsenäistymiseen. Se on keskeneräinen ja epätäydellinen tekstikokoelma, jonka kirjoittamattomat sivut antavat huomisen toivoa ja elämänuskoa viimeiseen riviin asti.