Ajatukset tulevat sormenpäistä

Lomaillessa ja viikonloppuisin kirjoitan mökkikirjaa, johon olen viiden vuoden ajan merkinnyt muistiin tunnelmat ja tekemiset, sen minkä käsin kirjoittaen olen jaksanut muistiinmerkitä. Neljäs kirja on meneillään ja silloin tällöin innostumme selailemaan menneiden vuosien tapahtumia tai tarkistamaan mitä teimme vuosi sitten tai minkälainen sää oli toissa jouluna jne.

Mökkikirjasta löytyy paljon yksityiskohtaisesti kuvattuja tunnelmia, joita ei millään voisi muutoin muistaa. Ihminen unohtaa nopeasti, muistaa väärin helposti, elää niin tietoähkyisessä ympäristössä, että pienet merkitykselliset kuriositeetit katoavat mielestä. Erityisesti jälkikäteen viehättää lukea näitä mielentilan ja kokemusten muistiinmerkintöjä, jotka hahmottavat mennyttä elämää eri tavalla kuin yksittäiset tapahtumat.

Nettiyhteyttä ei mökillä ole ja sen verran ajatuksenjuoksuni on koneellistunut, että pitempiä juttuja ei siellä tule kirjoitettua. Ajatukset ovat tottuneet tulemaan sormenpäistä niiden koskettaessa läppärin näppäimistöä. Säveltäjillä lienee sama juttu? Aivoista ja sydämen tunteista lähtevät liikkeelle sisäiset virtaukset, jotka tavoittavat lopulta sormenpäät, ja nuotisto alkaa jäsentyä kosketuksesta.

Kirjeitä kirjoitan joskus, mutta enpä ole aikoihin saanut käsinkirjoitettua kirjettä, sen sijaan lyhyitä tekstiviestejä tai sähköpostiviestejä sitäkin enemmän. Sääli, että vanhan ajan kirjeet ovat olleet jo pitkään katoavaa kansanperinnettä ja lähestulkoon kadonneetkin jo tyystin.

Viimeisellä lomaviikollani olin yksin mökillä ja kaivoin varastosta vanhan sähkökirjoituskoneen esille. Se osoittautuikin luomukoneeksi, sillä sen uumenista kipitteli yhtäkkiä neljäpistepirkko, kirjainten R/T ja F/G-risteyksestä. Pistekirjoitustaitoinen, ajattelin.

Kone oli sen verran kömpelö asetuksiltaan - tai en saanut niitä toivotulla tavalla toimimaan - että liuskan verran kirjoittelin tekstiä ja pakkasin apparaatin takaisin varastoon.

Pistepirkko valitettavasti katosi sen sisuksiin niin, että häneltä jäi kesän tuoksut tältä kesältä kokematta. Surin mokomaa hetken, mutta toivotin pistekirjoittajalle pitkää elämää. Vakaasti uskon, että se on vanhan, unohdetun kirjoituskoneen sielu ja sydän ja suuri kirjallisuuden ystävä ja erityisesti harrastelijakirjoittajan empaattinen ymmärtäjä!