maanantaina, elokuuta 13, 2007

Passiflora paljastaa salaisuutensa




Seurasin kolmannen nupun aukeamista 10.8.07

32 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Vau, kannatti seurata! Kaunista!

sivuaskel kirjoitti...

Susupetal, oli hieno kokemus kun vaan malttoi sarjakuva-asetuksella räpsiä...passifloran kukka avautuu nopeasti, räpsähtämällä :)

Anonyymi kirjoitti...

Fantastista! Minä tosin kuvittelin, että nuppu aukeaa hitaasti.

hubaa kirjoitti...

Huimaa -ja mikä mielikuvituksellinen kukka!

Anonyymi kirjoitti...

Mahtavaa! Mistä tiesit, milloin se aukeaa?

Liisa kirjoitti...

Olen yhden kerran seurannut yönkuningattaren kukan avautumista. Sekin oli mieleenjäävä kokemus.

Allyalias kirjoitti...

Aivan upea kokonaisuus. Että osaakin olla kaunista!

sivuaskel kirjoitti...

Obeesia, hidas vaihe on se kun tekee nuppua, mutta kun lähtee aukeamaan, niin uloimpien lehtien auettua se räpsäyttelee lehden tai pari kerrallaan todella nopeasti.

Olivian, niin se on, en väsy ihmettelemään että sen nupun sisällä on valmis, monivaiheinen ja värinen propelikukka. Mutta luonto on ihmeellinen. Niinhän ihmisen vatsastakin syntyy valmis ihminen! Ihmeistä suurin.

Katriina, olen oppinut "lukemaan" kukkaa :) kun nuppu on kasvanut isoksi ja nupun suu on hieman avautunut vaaleaksi, sitten terälehdet alkavat pullistua, rakoilla ja sisältä pilkottaa sinistä...ja sitten onkin aukeamisen aika!

Liisa, varmasti mieliinpainuva kokemus. Passiflorakin sulkee avautuneen kukkansa vuorokauden sisällä ja sitten on uuden kaunottaren vuoro syntyä.

Allyalias, oli mainio saada eri vaiheet kameralle. Sarajakuvauksella niitä tuli paljon ja valitsin tähän oleellisimmat hetket.

silumiini kirjoitti...

Vau, mitä kuvia! =) Oma yönkuningattareni ei ole koskaan tehnyt nupun nuppua, mutta ehkä se on liian nuori, vasta muutamia vuosia, olen itse kasvattanut sen pistokkaasta, ja sekin on jo hienoa, nähdä miten yhdestä pienestä oksanpalasesta kasvaa hitaasti moniaalle versoava parimetrinen kasvi. Mutta ehkä sekin vielä joskus kukkii...

sivuaskel kirjoitti...

Silumiini, kukkienhoito on sielun ja mielen hoitoa - siis pitkäjänteistä puuhaa, mutta paljon iloa tuottavaa!
Tämäkin riutui talvella niin, ettei olis ikinä uskonut sen puhkeavan uuteen kasvuun ja kukintaan yhdestä pienestä oksantyngästä. Maaliskuusta asti se on kasvanut vaihdetussa mullassa ja nyt taitaa tehdä kukan per päivä pitkälle syksyyn.

Anonyymi kirjoitti...

Mykistyttävä luonnon- ja kauneudennäytelmä. Kasvulla on mahtivoima, kun sille antaa aikaa ja huomiota ja hoivaa.

Ja miten vähästä se jaksoi lähteä liikkeelle. Ja nyt kukoistaa!

sivuaskel kirjoitti...

Paju, tämän kukan kasvuvoima on ihastuttanut erityisesti! Kunpa me ihmisetkin huonoina hetkinä jaksaisimme aina uskoa elämänvoimaan yhtä intensiivisesti ja koettelemusten jälkeen voisimme samalla tavalla kukoistaa!

Anonyymi kirjoitti...

Hieno kuvasarja!

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis ja ihmeen moni-ilmeinen ja muuntuva ilmestys, jopa värit vaihtuvat yhtenään! Jos tuo avautuminen tapahtui nopeasti, niin kuinkahan nopeasti? Tunnissa koko prosessi ohi, vai jo minuuteissä?

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos Tuima, enpä olekaan ennen päässyt kuvaamaan hetki hetkeltä kukan avautumista.

Kutuharju, nuppu avautuu kukaksi n. 15 minuutissa, mutta loppuvaihe on nopea, sillä sisimmät terälehdet avautuvat räpsähdellen sekunneissa ja jopa sen osissa. Sisus on kuin kokoontaitettu "lelu", joka oikaisee itse itsensä oikeaan asentoon. Mielenkiintoinen tapaus kerrassaan! :)

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana kuvasarja ihmeelisestä kukasta.

sivuaskel kirjoitti...

Ihmeellinen kukka, totta tosiaan - nautin siitä kovasti. Kiitos, Maijamuru!

Anonyymi kirjoitti...

Tämä teki minuunkin vaikutuksen. Kas kummaa on oikea vertaus tässä. Luonnon oma taidenäyttely!

Anonyymi kirjoitti...

Aivan upea kuasarja. VAUTSI!

Ja kuvaus onnistunut loistavasti. Ja kuvasarjan toteutus on myös upea.

Loistavaa!

Anonyymi kirjoitti...

Hämmästyttävää... voiko sellaista olla olemassa...

Anonyymi kirjoitti...

Suorastaan ihmeellistä, kaunista!

सारी kirjoitti...

Kiitos ihastuttavasta kokemuksesta!

Anonyymi kirjoitti...

Ihana sarja, kiitos!

Anonyymi kirjoitti...

Hieno ajoitus kukalta: juuri tähän haasteeseen.

Olli kirjoitti...

Passifloora.. ei sano mulle mitään. Kas kummaa, mikähän sekin on.. voiko sen syödä? ;-)

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Elegia. Jäljittelemätöntä taidetta ainakin! :)

Alastalo, ylistysvirttä ei ole helppo kuunnella :) Kiitos, tyytyväinen olen otoksiini ja kokemuksena se oli kiehtova myös!

Piki, maailma on ihmeitä pullollaan.

Savisuti, kiitos! Mukava kun täällä käy uusia tuttavuuksia!

Sari, kiitos käynnistäsi!

Leenukka, lämmin kiitos!

Helanes; se on muutenkin mainio ajoitusten kanssa; yleensä avautuu kun kukaan ei näe ja sulkee kauniin ja merkillisen kukkansa vuorokauden kukittuaan.

Olli, passiflora on kärsimyskukka (googlettamalla löydät lisätietoa :) Kyllä se tekee hedelmiäkin, jotka ovat herkullisia, paitsi tämän lajikkeen. Viime vuonna teki yhden keltaisen, luumunkokoisen hedelmänkin.

Anonyymi kirjoitti...

Upeeta, mahtavaa!!

sivuaskel kirjoitti...

Hilkka, mukava jos täälä löytyi silmän ja mieleniloa!

Salka kirjoitti...

Olen minä aiemminkin ihastellut ihania kuviasi. Tämä avautumisprosessi sopii kyllä oikein mainiosti tähän haasteeseen. Kiitos Sivuaskel!

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Salka! Tuore kukka se ainakin on! Elämys kuvattavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

Aivan ihana kuvasarja kukasta, jota en aikaisemmin ole nähnytkään. Myös sinun kommenttisi tuosta kukasta on puhuttelevaa, voi kunpa todellakin huonoina hetkinä olisi se uudistumisen ja kasvun ihme itsessäkin yhtä vahvana kuin mintä se luonnossa on. Onneksi on näitä hetkiä, joiden kautta Luojamme saa puhutella ja rohkaista mieliämme.
Kiitos kun jaoit tämän meille:)

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, käynnistä, Nelmi! Luonto osaa pitää itsestään huolta, levätä ja kukoistaa luonnolliseen tahtiinsa. Tulisikohan kukista itserakkaita ja ylpeitä jos ne tietäisivät miten paljon me niitä ihastelemme.