tiistaina, lokakuuta 02, 2007

Kaaoksenpoikanen

Työviikko singahti käyntiin vauhdikkaasti. Perjantain lomapäivä hajosi kuin pilvenhattara tuuliselle taivaalle. Pieni kaaoksenpoikanen oli pesiytynyt työhuoneeseeni. Hätistelyistä huolimatta se sujahteli nurkasta nurkkaan, piileksi pöydän alla, räpläsi telakkakonettani aina kun silmä vältti, kirjoitteli keltalippuja ja sekoitti keskeneräisten töiden pinoja. Istui olkapäälläni ja takoi nyrkeillään ohimoitani.

Allokoidaan, priorisoidaan, keskitytään olennaiseen.

Aikataulut ovat avaruudesta, ääntänopeammasta maailmasta. On asioita ykkösprioriteetilla ja on asioita ykkösprioriteetilla. Ja sitten on asioita jotka ovat ykkösprioriteetilla. The most important things. Niitä riittää kuin rukkasia helppoheikillä. Ja kauppa käy. On myyjän markkinat.

Iloinen tekemisen meininki.

Sateen Jumalatar, Ester, heilutteli iloisena helmojaan, kun lähdin töistä 18.15. Pari työpaperia laukunpohjalla odotti tekijäänsä, lukijaansa. Muutama työasia vielä oman koneen ääressä. Hetken vilkuilimme telkkarista vajaakuntoisten työnhausta kertovaa dokumenttia ja Härkää sarvista-keskusteluohjelmaa, jossa pohdittiin Marian sairaalan työvoimapulaa, sairaanhoitajan arkea. Pieni pätkä uutisia ja sitten poks lojolleen ja silmät kiinni. Uni ei odotuttanut.

Se tuli kuin sade.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Aika illinkäinen on sinun kaverisi, kiireenpoikanen. Auttaako jos sille pistää luun kurkkuun? Ai ei. No entä jos sen pistää jäähylle niin kuin kurittomat kiekkoilijat? Ai ei sekään. Kun se jo poikasena on noin ilikiä, pistelee omin päin keltaisia lappusia sinne ja tänne ja puhuu muka-priorisoinnista, niin minkälaiseksi se kasvaa, kun oikein isoksi muuttuu. En uskalla ajatella. Mutta jospa ostan työrukkaset ja heitän niillä kiireenpoikasta: ehkä se ottaa kopin ja kipittää ulospois sinua kiusaamasta.

Marikki Kuusi kirjoitti...

Yhtäkkiä minulle tuli olo, ettei olekaan ihan niin kamalaa olla vielä vähän aikaa poissa tuosta priorisointiaikatauluelämästä :-).
Kaikella on puolensa, kiitos sinulle muistutuksesta.

Levollista tehokkuutta toivon.

Anonyymi kirjoitti...

Iloinen luovuus on tallella, asiat eivät siis ole ollenkaan huonosti. Iloista pilkettä työn lomaan toivottelen koko viikolle!

sivuaskel kirjoitti...

Paju, sinä sen kerroit. Aika illinkäinen. Sepä juuri. :)

Marikki, nauti täysillä kotielämästä, pienistä ja suurista iloista. Kiitos toivotuksesta! Siinä on se ydin: kun osaisi olla tehokas levollisesti pysyisi kaaoksentunnekin loitolla.

Katriina, totta, aina kun pahin työpaine iskee, pulpahtaa jostakin iloinen hulluttelevuus ja pelastaa pinteestä. Voimistaa ja auttaa jaksamaan. Tyhjentää pään.