maanantaina, marraskuuta 05, 2007

Annan pikkusormen

Olipa ihana untuvainen uni, kun vaihdoimme kesäpeitot talvipeittoihin. Miehen äiti, muoriksi kutsuttu, oli halunnut laittaa ne meille joulupakettiin edellisenä jouluna kun sitten kesäkuun alussa nukahti pois. Illalla nukkumaan mennessäni lähetin muorille kiitokset, jotka kirkastähtisen taivaankannen läpi varmasti löysivät perille.

Aamu ei ole vielä valjennut. Hieman sekavin tuntein herättelen itseäni alkavaan viikkoon. Verenpaine ei ota laskeakseen. Olo on hutera, vaikka yhtä painajaista lukuunottamatta nukuin harvinaisen ehyen, hyväunisen yön. Viikko-ohjelma on sellainen että vain torstaina olen varsinaisesti työpöydän ääressä. Tänään Pitäjänmäellä sovitut tapaamiset, huomenna koulutuksessa, keskiviikkona Tukholmassa, torstaina oman pöydän takana, perjantaina Oulussa. Jossain välissä jokaiseen päivään on valmistauduttava. Tyhjin käsin, tyhjin päin on turha mennä minnekään.

En ole ehtinyt, jaksanut lukea, en juuri kirjoittaa. Viime aikoina työ on vienyt koko käden. Onnistuisinkohan seuraavalla viikolla antamaan vain pikkusormen? Peukaloputin, Suomensotin, Lonkermannin ja Kultarallin pitäisin itselläni.

"Peukaloputti saaviin putosi,
Suomensotti sen pelasti.
Lonkermanni sen kehtoon peitti,
Kultaralli sen tuuditti.
Pikkurilli tahtia löi
ja kaikella tavalla metelöi."

6 kommenttia:

SusuPetal kirjoitti...

Menoviikko sinulla.
Yritä löytää myös latautumisaikaa.

Anonyymi kirjoitti...

Voin aika hyvin kuvitella, miltä tuntuu. Välillä tekee mieli jäädä sänkyyn makaamaan litteänä kuin lakana, tyhjänä ja kaiken antaneena, "en jaksa enää". Huono omatunto siitä, että asiathan ovat oikeasti hyvin, ei ole oikeasti aihetta valittaa. Ja silti on veto lopussa.

~Myötätuntoa, toivottavasti viikostasi tulee hyvä ja rauhallinen ja jaksat olla lempeä itsellesi.

Anonyymi kirjoitti...

Jotenkin vaikea kommentoida tasta kotiaidin perspektiivista, mutta...mitahan ajattelet "Paratiisinaisen"(M.Paavilainen) kommenteista: "On aika pysahtya/ kun ei enaa muista/ minka perassa juoksee./ "Taytyy olla unelmia/ etta pystyy leipomaan/ unelmatorttuja./ "Kauniisti ajateltu/ on puoliksi tehty./ "Aika ei lopu/ vaikka maaraajat/ kuluvat umpeen."/

Anonyymi kirjoitti...

PS. siis 'maaraajat' = maara-ajat
...sorry etta "umlautit"(?) ovat hukassa :)

Anonyymi kirjoitti...

Juuri tänään henkäisin: Ihana pitkä pimeä, kun ei ole tiedossa yhtään määräaikaa.

Aktiivielämästä muistan kyllä menoviikot. Kumma kyllä menoja on ollut työttömänäkin, siksi menoton kuukausi tuntuu autuaalta.

Käännän kylkeä.

sivuaskel kirjoitti...

Susupetal, latautumisaikaa tarvitsisin, mutta sitä ei ole näköpiirissä.

Katariina, tuntuu just siltä ja sit siltä toiselta. Työ on kivaa mutta sitä on liikaa just nyt. Huono omatunto tekemättömistä töistä ja siitä ettei ole riittävästi aikaa omille asioille, vapaa-ajalle, ELÄMÄLLE! Vaikka elämää on työelämäkin, tärkeä osa sitä ja kiinnostava. Mutta rajat tulevat vastaan.

Paula, suuria viisauksia noissa ajatelmissa! Ymmärrän ymmärrän ettei siellä ameriikassa osata ääkkösiä. :)

Obeesia, nauti elämästä, käännä kylkeä kun voit. Määräajattomuus on luxusta.