perjantaina, marraskuuta 09, 2007

Mummonmökissä

Olen täällä. Esikoiseni mummonmökissä. Tupa on lämmin lattioita myöten. Hiiret rapistelevat seinissä, mutta pamautan kämmenselällä seinään ja rapina hiljenee. Kiusa se on pienikin kiusa. Ei ne tänne tupaan pääse. Insinöörin suunnittelema mahdottomuus. Uskon. Haluan uskoa, sillä inhoan hiiriä, vaikka suomenkielen sanana ja jopa mielikuvana "metsähiiri" on kaunis, kotoinen.

Kuistilla on ovi siivouskomeroon. Sen enempää ajattelematta hain sieltä 'harjaa ja kihveliä', mutta näin vain hiiren pompahtavan jostakin jonnekin. Yäääkk! - Kaunis sana; metsähiiri. Kylmähän niilläkin ja pimeä. Miksi inhoan niin syvästi? Muistuu mieleeni lapsuudenpappilan keittiö. Isosiskoni hoiti silloin huushollia ja silmissäni on näky kun sisko jahtaa hiirtä, joka hätääntyneenä tai voitonriemuisena - mene tiedä - juoksentelee pitkin keittiönpöytiä. Leikkuulaudan kohdalla systeri kolauttaa laudan pöydän reunaa vasten. Veri tirskahtaa. Hiiri jatkaa kulkuaan. Yäääkk, yääkk ja yäääkk!!

Hiiristä viis, paratiisi tämä on. Hiljaisuutta. Kynttilöiden valoa. Kellon naksutus keittiön seinällä. Verenpaine ei vain halua hiljentyä. Huomenna sydänfilmiin. Katotaan sitte mitä tuleman pitää.

Elämää.
Sitä toivon.
Jaksamista.
Terveyttä.
Onnellisuutta.

Onko liikaa pyydetty, toivottu?

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä hiirien kanssa eläminen on ihan toista kuin satujen metsähiiret. Tai Hiiri-Kalle ja Hiiri-Maija ja Hiramunda. Eipähän ole työäasiat mielessä, kun hiiriä jahtaa!

Olen opetellut ajattelemaan, että korkea verenpaine on tauti eikä sitä voi aina ohjailla. Välillä se vaan nousee. Kestää pari viikkoa ennen kuin stressihormonien määrä veressä vähenee, siksi painekaan ei laske heti. Sitä olen tuskaillut, että pää menisi kyllä kovaa, mutta kun kroppa kulkee kivikautista tahtiaan eikä biologiaa voi muuttaa.

Sori esitelmästä, tää on mun lempiaihe!

Inkivääri kirjoitti...

Meillä juuri käytiin kissahiirisotaa joku ilta - siis kissa ja hiiri...

Toivotaan nyt, että verenpaine asettuu.

Isännyydellä on painetta ja kun se huomattiin tuli mittari taloon ja minäkin mittasin. Oli mahdottoman korkeat paineet toista kuukautta, minulla jolla on aina ollut tosi matala. Päätin varata lääkäriajan ja siitäkö tuo säikähti mutta paine laski entisiin alhaisiin lukemiin eikä ole noussut. Nuo mittailut aloitin flunssan aikaan, joten olen ajatellut että se oli se flunssa...

Anonyymi kirjoitti...

Toivottavasti sydänfilmissä on kaikki hyvin. Jaksamista ja ehdottomasti stressin poistoa.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, ystävät ajatuksistanne. Stressinpoisto jatkuu. Talvi on melkein tullut. Änkeytynyt vain röyhkeästi melkein tupaan asti. Hetkessä asiat ovat toisin. Lumenvalo tuntuu luonnolliselta.