sunnuntaina, maaliskuuta 02, 2008

Haave menneen ja tulevan välissä

Tuiman pyyntö kirjoittaa haaveista ja unelmista on paha rasti. Miten kiemurtelisin kunniallisesti ulos näin vaikeasta ja ristiriitaisesta aiheesta? (Minäkö haaveilija - pois se minusta. Härkähän on realisti, sanovat astrologit.) Yhdessä yössä haaveet voivat itsestäni riippumatta lentää taivaan tuuliin. Luterilaisen kasvatuksen saaneena vastaan kuitenkin haasteeseen: Minun haaveeni on, että elämäni olisi kahden hetken välissä; menneen ja tulevan.


realismi-räppiä ei kuullut kai oo kukaan
tosikoita lukemaan en pyydä edes mukaan
ei ryppyotsat haaveile, ne diggaa muita juttuja
paljon mull' ei onneksi oo sellaisia tuttuja

nou nou
tai ehkä sitten jee
haaveet pakenee
ou ou

vähemmän on enemmän - on pelkkää real ismia
vähän toki arpapeliin laitan optimismia
kun lottokupon gissa lukee 'Casinossa voittaa
ja monen haave toteutuu', niin pakkohan on koittaa
mutt' joka kerta raaputtelen esiin pelkkää murua
Veikka us näin miljoonille tuottaa pelkkää surua

buuu-uuu
haave murentuu

enemmän on vähemmän kun pohja alkaa näkyä
katoovaista rompe mainen, timantit vain täkyä
sitku mutku- elämä ei ole minkään arvoista
koiraakaan ei aina voida tunnistaa sen karvoista

enemmän on vähemmän vaikk' uskoteltais' mitä
miksei riitä olevainen, tajuutteks' te sitä?
kun aurinkoa tavoittelet noussut on jo kuu
ja kuutamossa haaveillesi löytyy kohde muu

nou nou nou
elämä on show

monta kertaa huomannut oon sellaisenkin seikan
ett' nykyisin niin moni juttu heittää kuperkeikan
ennen oli ennen eikä suinkaan pelkkää hyvää
mutt jotenkin tää nykymeno sukeltaa ja syvää

hip hop
milloin tulee stop

virtuaalielämässä pysyy onni loitolla
haaveet ei oo haaveita vaan maksaa joka soitolla
digiboxit pullistelee muka tosielämää
viihde ei oo viihdettä vaan kuvottavaa räminää
osta sitä osta tätä muuten et oo mitään
kun aurinko on lännessä me tähyilemme itään

mikä meidät ihmispolot päästäis' tästä vaivasta
miks' jatkuvasti juoksemme ja ahnehdimme taivasta
jos haaveena on onnellisuus ei se löydy rahasta
mikä mikä vapauttaisi meidät tästä pahasta

hoi hoi
elämä on tätä
äly älä jätä
ou ou

12 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Arvasinhan minä, että osaisit yllättää! Viisas räppi haaveista ja onnen tavoittelusta :)

Anonyymi kirjoitti...

Vau.
Jou.

sivuaskel kirjoitti...

Tuima, kiitos haasteesta, joka tyhjensi päätäni. Haaveista ja unelmista voisi kirjoittaa ns. kunnon tekstiäkin, ehkä joskus palaan aiheeseen.

MM, jou jou :)

Anonyymi kirjoitti...

Onko tuo räppi omatekemä? Mainio kerta kaikkiaan. Saako esittää? Jos nimittäin tämä mumma innostuu vielä räppäämäänkin.

sivuaskel kirjoitti...

Obeesia, omatekemähän se, toki voit esittää jos siltä tuntuu. Rytmi vaatii takovan rap-poljennon...:)

Virpi P. kirjoitti...

Suomi-rapin vannoutuneen kannattajan päässä tämä lähti heti kulkemaan: loistava juttu! Tämä ei ole hankalasti kiemurreltu vaan vapaan pään tuottama luomus.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hauska ja monipuolinen vastaus haasteeseen ja kertoo syvällisestä perehtyneisyydestä aiheeseen.

sivuaskel kirjoitti...

Katriina, minä en ole rap-musiikin ystävä, mutta se käy hyvin tiettyihin mielentiloihin poljennoksi :)Tai oikeastaan riimikirjoituksen tahdittajaksi. :)

THP, tiedä hänen syvällisyydestä :) Mitä enemmän ikää, sen vähemmällä pärjää ja kaikki ylimääräinen rasittaa. Kyllä tää nykyinen maailmanmeno ja rahan voima on kaukana inhimillisestä elämästä. Joskus tulee hetkiä kun tunnen täysin muukalaiseksi itseni.

Anonyymi kirjoitti...

Ohoh!
Ompas vaikuttava teksti.
Vaikken rappia paljon ole kuunnellut niin todella, tämän kuulee mielessään heti sillä nuotilla esitettynä.

Hieno haave sinulla, elämä kahden hetken välissä.

Virkistävä bloggaus, kerrassaan.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos MK, olen miettinyt bloggaamisen lopettamista kun ei oikein ole aikaa kirjoittamiseen.

Anonyymi kirjoitti...

älä ihmeessä lopeta! kirjoita harvemmin, jos aikapula vaivaa. minäkin luen harvakseltaan, mutta niin ihaillen ja aina odottaen uusia tekstejäsi. kiitos niistä!

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Anonyymi. Kahden vaiheilla keikun. Kirjoittamista en lopeta, mutta kirjoitanko blogiin vai pöytälaatikkoon - sitä arvuuttelen nyt.