lauantaina, maaliskuuta 08, 2008

Maaliskuun kahdeksas

Mökkipiha oli hiljainen, kylänraitti valkoinen, potkukelkkakelinen. Kaunis. Tuvassa keltaiset naistenpäivän kerrotut tulppaanit viestivät keväästä, elämästä. Mies on rakas. Välittämisen maailmanmestari. Hän on pakannut ruokakassit, ostanut tulppaanit, huolehtinut minulle ruokaa kaupunkiasunnon jääkaappiin sunnuntaiksi. Hän on Universumin Ykkönen.

Olimme väsyneitä, mutta nautimme perjantai-illan olevaisuudesta ja yhdessäolosta. Tänä aamuna hörpimme aamukahvia kahdeksan aikaan. Keltasirkut, viherpeipot, hömö- ja talitiaiset kera käpytikkojen ja oravien viihdyttivät meitä ikkunantakaisessa maisemassa.

Haaveilimme tulevaisuudesta; puoli vuotta mökillä, loput etelän lämmössä. Missä milloinkin. Olisiko se sitä mitä haluamme? Kokeilla ainakin voisi. Mies jäi lomalle viikoksi. Minä palasin kaupunkiin junalla jolkottaen. Ikävä Ihmistä kuin kissalla kuumaa puuroa.

7 kommenttia:

Virpi P. kirjoitti...

Sinulla on ihana mies, Sivuaskel! Hellii ja huolehtii, kohtelee sinua kuin harvinaista orkideaa. Sellainenhan oletkin.
Toivottavasti saatte tuon tulevaisuuden.

SusuPetal kirjoitti...

Puoli vuotta mökillä, puoli etelän lämmössä....kuulostaa juuri minun haaveiltanikin!

sivuaskel kirjoitti...

Katriina, niin on.
Tällä työtahdilla taitaa jäädä haaveeksi tuo tulevaisuus ellen sitten tee henkilökohtaista ratkaisua ja hyppää vauhtipyörästä pois :)

Susupetal, valoa ja lämpöä sopivassa suhteessa - siinäpä haavetta kerrakseen tänne pohjanperille.

Anonyymi kirjoitti...

Kauniisti kuvailtuja hetkiä ja tunnelmia.
Vuoden sapattivapaa houkuttelisi kovasti minuakin.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, MK. Sapattivapaa, vuorotteluvapaa, mielessä on käynyt monenlaista, vaikka juuri nyt erittäin hyvä työvire. Ainoa varjopuoli on se, että työtä on liikaa. Niin monella on. Ja toisilla ei työtä ollenkaan. Merkillistä.

Haavetar kirjoitti...

Arkiviikko on jo puolivälissä, enää kaksi yötä niin on perjantai.

Tiedän, että arkenne on vahvasti rakkaudellinen näinkin, erossa. Sydämessä kun pysyy niin liki. :)

sivuaskel kirjoitti...

Lohdullista tämä puoliväli, toden totta. Sydämessä, liki. Kauniisti sanottu.