torstaina, huhtikuuta 17, 2008


kun on aikaa vain kymmenen minuuttia
mietin, että se on liian vähän

suunnittelemiseen
ryhtymiseen
ystävän kohtaamiseen
kirjoittamiseen

600 sekuntia
tuntuu vielä vähemmältä
vaikka näyttää enemmältä

kuka tässä huijaa ja ketä?

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Vierailla kielillä sen opin.
"Vain" ja "Jopa" avaavat kaksi eri maailmaa.
Minä haluaisin oppia uudelleen sanat Jopa ja Vieläpä

Virpi P. kirjoitti...

Työelämä huijaa meitä, olen siitä varma.

Anonyymi kirjoitti...

Kymmenen minuuttia on juuri sopiva aika ihailla vihreää.
Sammalta, nurmikon ensimmäisiä piippoja, oraspeltoa.
600 sekunnissa ehtii myös seurata hyvin männyn oksien liikettä.
Muuhunhan 10 minuuttia onkin liian vähän.

utukka kirjoitti...

Kun panen kahvimukin mikroon minuutiksi, joskus hämmästelen, mitä ehdin odottaessani tehdä - vien kissoille kupin kuistille, ihastelen tuoksuja, tempaan pari kalikkaa uuniin pantavaksi. . . Vaan jos on myöhässä, minuutti ei riitä mihinkään, eikä se kymmenenkään minuuttia. Aika, se ainoa jonka omistamme, mutta emme tunne.

sivuaskel kirjoitti...

Mm, pienillä sanoilla on useimmiten suuret merkityserot. Ne ilmiantavat meistä usein myös optimistin ja pessimistin! :)

Katriina, siltä välillä tuntuu että työelämä huijaa, mutta täytyy yrittää pitää tallukat tiukasti maassa ja pää pilvissä!

MK, totta, hieno oivallus, mökkirannassa unohdun helpostikin kymmeneksi minuutiksi seuraamaan luonnonihmeitä, kupeksimaan kesäaamuisin kahvikuppi kädessä aamuauringossa.... Männynoksien liike tai järvenpintaa hyväilevän tuulen katseleminen tai takan tulen tuijottaminen... 600 sekuntia riittää hyvin elämyksille!

Utuinen, aika ei kysele meiltä, se vain kuluu, nopeammin tai hitaammin, mutta aina meidän päänsisäisten tuntemusten mukaan!

Hallatarinoita kirjoitti...

Kaunista... =)

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Hallatar. Kevät on kaunista.

dudivie kirjoitti...

muutos kestää osasekunniin