maanantaina, toukokuuta 05, 2008

Palava rakkaus

Luonnon heräämisestä pakahtumaisillaan oleva ilo estää minua keskittymästä pitkäjänteiseen kirjoittamiseen. Liian paljon - ja sopivasti sittenkin - sain nauttia viime viikon mökkilomalla kaikesta luojan luomasta Uniikista. Sanattomana keskellä kasvun ihmettä, silminnähden elämättömän elämän puhkeamista ihmissilmälle näkyväksi.

A stupid human being.

Mitä kaikkea routainen maa sisällään kantaakaan. Talventörröttäjät ovat vain näkyvä muisto edelliskesän kukinnoista, ja kuitenkin - talvi, leudompikin - on hoitanut ja varastoinut piiloutuneita silmuja, juuristoja. Kylmä on valmistanut kuollutta uuteen elämään. Kerran elämän saanut ei tahtoisi luopua.

Palava rakkaus on erilainen kuin uskommekaan. Kun mies sanoi sen olevan vain kaksivuotinen perenna, tyrskähti esikoiseni gradun väsyttämänä, että kannattaako rakkautta kylvääkään. Kyllä kannattaa. Aina kannattaa. Palava rakkaus on enemmän kuin perennojen summa ja monivuotisempi kuin kuvittelemmekaan. Jos vain tahdomme, haluamme.

10 kommenttia:

utukka kirjoitti...

Kevään ihme, elämän ihme, joka kevät uusi ja mykistävä. Miksi emme me ihmiset, jotka olemme tai ainakin luulemme olevamme elävien ketjun yläpäässä, edes usein muista elämän lahjaa. Kaikki eivät ole sitä saaneet. On aihetta juhlia ja nöyrtyä! Ihanat kuvat!

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos,Utuinen. Paljosta saamme olla kiitollisia!

Anonyymi kirjoitti...

Pysäyttävä teksti. Tosiaan, on aihetta olla kiitollinen.

Uskon, että teidän pihapiiristä ei palava rakkaus katoa. :) Loistava kukka - etenkin kun ilta jo hieman hämärtyy.

Kylväytymisen ja kasvun iloja!

Anonyymi kirjoitti...

"...mutta suurin niista on rakkaus..."

Anonyymi kirjoitti...

Miten saattaakin unohtaa miltä näyttää ja tuntuu äkkiä kaikkialle puhkeava vihreys?

Kyllä palavarakkaus on useampivuotinen, ainakin sopivissa olosuhteissa.

Ja kyllä, rakkaus kannatta, aina.
Vaikka sen saisi pitää vain lyhyen hetken.

sivuaskel kirjoitti...

Haavetar, kiitos ajatuksistasi ja kylväytymisiloista :)

Paula, mikään olevainen ei hoitamatta hehku, ei penkissä eikä sydämissä.

MK, vehreys ympäröi joka kevät jotenkin yllättäin. Lyhyt on muisti ihmisellä, onneksi. Muuten ehkä jäisivät nämä pakahduttavat elämykset kokematta. Ja Rakkaus kannattaa, sillä se kannattelee meitä aina.

Inkivääri kirjoitti...

Palava rakkaus - kukka, jonka halusin penkkiini ennen kuin tiesin minkä näköinen se on, mutta nimi oli niin ihana:) Sinun kuvassasi taitaakin olla palavan rakkauden serkku, joko leimurakkaus tai hehkuva rakkaus? Yhtä monivuotisia kyllä kaikki:)

sivuaskel kirjoitti...

Inkivääri, ihan samalla tavalla minäkin ajattelin, että on varmasti erityisen hehkeä kukka tuo palava rakkaus, mutta eihän se mikään erityinen kaunotar ole monen muun rinnalla. Filosofoin kommenttisi innoittamana, että palava rakkaus parhaimmillaan onkin sammumaton liekki, ei hetken hehkuksi tarkoitettukaan, vaan juuri sellaisenaan, arkisempanakin elinvoimansa osoittava, sammumaton liekki. Välillä roihuten, toisinaan pienemmällä liekillä valaisten, mutta aina lämmin, rakas ja voimistava elämän eliksiiri. Ilman rakkautta ja valoa ei olisi mitään.

Täytyypä googlettaa leimurakkaus tai hehkuva rakkaus - uusia nimituttavuuksia minulle.

sivuaskel kirjoitti...

Inkivääri, mielestäni tämä kyllä on palava rakkaus :) Googletin kuvat ja ainakin leimurakkaudella on leveämmät terälehdet... Olipa niin tai näin - "suurin niistä on rakkaus".

Inkivääri kirjoitti...

Minulle palava rakkaus kertoo ikuisesti palavasta rakkaudesta, ei ollenkaan poroksi palavasta:) Kuvista on kyllä vaikea erottaa, kun ei näe koko luokkaa ja värikin voi näyttää erilaiselta kuin luonnossa.