lauantaina, kesäkuuta 14, 2008

Ranskalaiset viivat

Olen menettänyt otteeni kirjoittamiseen. Ei yhden yhtä alastonta ajatusta, jota voisi sanoiksi pukea.Mitä minulle on tapahtunut?

Ranskalaiset viivat sen tietävät:
- olen tehnyt töitä kohtuudella
- olen sairastanut pitkäkestoisen flunssan
- olen viettänyt viikonloppuja mökkirannassa
- olen haistellut kitkuttelevaa kesää
- olen ihastellut kohisten kasvavia perunanvarsia
- olen ihmetellyt kevätesikoiden valkoisena kuohuvaa vaahtopäistä kukintaa
- olen seurannut pihalintujen parittelua, pesänrakennusta
- olen katsellut laulujoutsenpariskuntaa, joka ylpeänä uittaa viittä poikastaan
- olen iloinnut tyttöjeni onnenhetkistä
- olen saanut juhlia omenapuiden alla kuopuksen häitä
- olen halannut ja rutistanut esikoista, joka sai gradunsa tehtyä
- olen rakastanut miestäni
- olen kuunnellut myöhäisinä iltoina väsymättömän satakielen laulua
- olen ollut olemassa

"Lintu lentää kuvajaisena pitkin rantaa,
metsän avaruus liian yksinkertainen jäljitellä.
Puiden alla muurahaisten tuoksu."

(Hannu Salakka, Kesä kesältä syvemmin, Otava 1977)

6 kommenttia:

Allyalias kirjoitti...

Onnen hetkiä on ollut runsaasti. Ja ylpeyden myös. Onnittelen ja iloitsen kanssasi.

SusuPetal kirjoitti...

Paljon ihanaa olemista, onnen hetkiä.

Anonyymi kirjoitti...

Rikas elämä, mitä enempää voisi toivoa!

silumiini kirjoitti...

Niinpä, elämää täysimmillään!! :)

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos
Allyalias,
Susupetal,
Obeesia ja Silumiini!

Onnenhetket kantavat kuin tuulenväre perhosta.

Hallatar kirjoitti...

Satakielen laulua
ei koskaan lakkaa ihailemasta. =)