perjantaina, joulukuuta 12, 2008

Voimaa pimeässä

Syksyllä parvekelasi rojahti kliiviamme lehtien päälle ja
tummanvihreät kauniin kiiltävät lehdet haavoittuivat pahasti.
Ajattelimme, että pitäisikö kukka heittää pois kokonaan.
Kliivia-kaunotar kuuli varmaan ajatuksemme ja päätti että näytän niille! "Jos lehdet ovatkin rumat, niin teen kauniit kukat kunhan pääsen huoneenlämpöön."
Otimme kukan sisälle neljä viikkoa sitten, ja kuin varkain
se oli tehnyt pitkän tukevan kukkavarren,
jonka päässä oli seitsemäntoista nuppua!
Nyt kaikki nuput ovat auenneet.

Toinen ihme tapahtui eilen,
kun passifloramme paljasti salaisuutensa.
Keväällä 2007 otimme oksan riutuvasta emokukasta,
joka ei selvinnyt huoneenlämmössä talven yli.
Poikanen kasvatti hentoisen varren lehtineen,
mutta ei ole jaksanut kukkia.
Otimme passiflorankin sisälle vasta muutama viikko sitten.
Nopeasti se teki kaksi nuppua, joista toinen avautui eilen.


Mustarastas luritteli huiluaan aamun pimeässä.
On minua siunattu paljolla ilolla.

8 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Ihania sulostuttajia nuo kukat. =)

Kärsimyskukkakin kukkii joulun kunniaksi. =)

Onkin onnellista kuulla vielä mustarastaan laulavan.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Hallatar, niin ovat! Sitkeitä, elämänhaluisia.

Anonyymi kirjoitti...

Voimakkaita kukintoja! Ja niin kaunista musiikkia :)

Niina kirjoitti...

Onpa kaunis kukka tuossa passiafloorassa! En ole ennen kuullutkaan moisesta kukasta.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Tuima!

Niina, passiflora, kärsimyskukka, kukkii yleensä loppukesästä lokakuulle. Nupun avautuminen on hieno, silminnähtävä prosessi, jonka joskus olen kuvannutkin vaihe vaiheelta. Avautuminen kestää n. 15 minuuttia. Se näyttää kukkansa vain päivän ajan ja sitten se sulkeutuu.

Anonyymi kirjoitti...

Upeita kukkia!
Ja musiikkia.
Ihan pelästyin kun se ei heti alkanut, onneksi et ole lopettanut sitä.

Anonyymi kirjoitti...

Mustarastas - joulukuussa! No, nyt en yhtään ihmettele, että mennä viikolla kuulin teeren pulputusta ja eilen huuhkajan huhuilua. Keväällähän vasta niiden pitäisi...

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, MK, musiikki voimistaa. Niinkuin näiden kukkijoidenkin elämäntahto.

Obeesia, mustarastaita näytti olevan lenkkipolun varrella oikein parvessa; kauniita kaakaonruskeita naaraita ja sysimustia uroksia keltaisine nokkineen. Kaunis lintu, katsella ja kuunnella.