Pitkään aikaan en ole kirjoittanut mitään muuta kuin muistioita, powerpointteja, excel-taulukoita. Varhaisten aamujen keittiöpöytäviestit Rakkaalleni ovat enemmän kuin valkoinen lappu pöydällä. Ne ovat intiimiä, henkilökohtaista viestintää, ja ne sisältävät omaksi muodostuneen "tagini" - kaksi sydäntä limittäin. Osa minua, allekirjoitustani.
Olisiko nyt aika kirjoittaa blogspot.comiin?
Olisiko nyt aika kirjoittaa blogspot.comiin?On tapahtunut paljon. Vuodet eivät ole veljeksiä. Eivät sisaruksia. Vielä vähemmän kumminkaimoja. Ne ovat inhimillisen elämän estradeja ilman kuiskaajaa huomaamattomassa puolikuukopissa. Ne ovat osa kasvua, minua ja sinua, meitä ja heitä. Parhaimmat näytelmät ovat todentuntuisia; ei keimailua, ei teatraalista keekoilua, ei verbaliikan manööverejä. Ei ne ole mitään jos niillä ei ole viestiä, sydämellä ajateltua, koskettavaa.
Tunteiden, tunnelmien, tapahtumien kirjo omassa ja lastemme elämässä on koskettanut minua. Surun jälkeinen haikeus, kuopuksen sireenintuoksuinen ilo, joulukynttilöiden ilotulitukseksi roihahtaneet liekit esikoisen elämässä. Rakkaus ja läsnäoleva läheisyys. Elämä on koskettanut minua.
En unohda koskaan tammikuista perjantai-aamua työhuoneessani, joka hetkessä täyttyi valosta ja auringosta. Pehmä tuuli hipaisi, pilvi ohitti auringon, lämpö ja valo levisivät iholle. Syksyllä syntyvä lapseni lapsi kuin lumen alta pilkistävä helmililja tai krookus.
Sinivuokon silmät ja puolukan posket.
Hiirenkorvan kaikkikuuleva vihreys, tuoksu ja tuoreus.
Sinivuokon silmät ja puolukan posket.
Hiirenkorvan kaikkikuuleva vihreys, tuoksu ja tuoreus.
9 kommenttia:
Samoissa tunnelmissa täällä! Kesän alussa.
Uuden alku, vanhaa unohtamatta. Sitä elämä on.
On onni, että valo voittaa sittenkin.
Kiitokset käynnistä, ajatuksistanne,
Obeesia,SusuPetal ja Hallatar.
"Sinivuokon silmät ja puolukan posket.
Hiirenkorvan kaikkikuuleva vihreys, tuoksu ja tuoreus."
Ensin se on muistoissa, sitten toivossa ja eräänä päivänä todellisuudessa. Silloin on hyvä pysähtyä ja sanoa: Se on nyt.
Onnea lapsen lapsen odotukseen... sanoistasi huokuu, että rakkautta on ympärillä.
Kaunista.
Niinkuin elämäkin.
Ja nyt vähän jännittävääkin.
Onnea!
Kiitokset MM, Marikki ja MK!
Opettelen uuteen elämänvaiheeseen ja makustelen mikä olisin kun sitten aikanaan olen isoäiti. :)
Lähes kauneinta mitä olen lukenut:
"Syksyllä syntyvä lapseni lapsi kuin lumen alta pilkistävä helmililja tai krookus."
Tervehdys minultakin pitkästä aikaa!
Lähetä kommentti