Aikuisopiskelijoiden teemaviikkoa vietettiin syyskuussa.
Tuli elävästi mieleen vuosien takaiset opettajat - tai paremminkin muutama heistä. Legendat jo eläessään.
Kansakoulussa oli
Alli ja Iines, toinen pieni ja kuivakka, jälkimmäinen rehevämmän sorttinen huumorinainen. Alli opetti lukemaan ja laskemaan. Kevätjuhlassa sain Allilta mykkäroolin esittämällä keväistä koivua. Mikä pettymys, mutta keijuroolit menivät sirpakammille. Sanoisinko muodollisesti pätevämmille. :D
Iineksellä oli poika, pitkäsilmäripsinen hurmuri, joka oli ehdottomasti elämäni ensimmäinen tosirakkaus!! Jiin kanssa leikimme jo ennen kouluikää. Kuusivuotiaan kiihkolla pussailimme salaa Iineksen kodin pannuhuoneessa, kunnes ovi äkisti aukesi... Salarakas ei siis ole mikään uusi keksintö. :)
Oppikoulun opettajakaartista muistuvat miettimättä mieleen Hykkyrä, Pulina, Koppelo, Epu, Lootuskukka ja liuta muita opettajia, joilla ei ollut lempinimeä. Ja tietysti rehtori-Sanni, topakka nutturapää, joka vanhalla Taunuksellaan pihaan ajaessaan sai hurjimmankin oppilaan veret seisahtumaan.
Hykkyrä oli saksankielen tiukka ja vaativa ammattilainen. Silmälasit nenänvarressa, kävelykeppi toisessa kädessä hänellä oli tapana kuulustella pulpetti pulpetilta kotiläksyt. An auf hinter in neben über unter vor zwischen, aus bei mit nach von zu....tippuivat kuin konekivääristä kävelykepin kopistessa joka kerta pulpetinkanteen. Ja ellei osannut vuorollaan, keppi pamahti sormille. Dürfen können mögen müssen Herren wollen Damen küssen.
"Mein Lieber, Du bist so weit
und ich habe keine Zeit zu Dir
mit liebenden Händen zu kommen...."
Pulina oli historianopettaja, jonka opetuksista ei paljon jäänyt mieleen - paitsi silloin kun aiheena oli kansanedustajavaalit. Jostain syystä vaaliteema kiehtoi opettajaa erityisesti. Pulina oli saanut nimensä siitä, että hän oli usein omissa mietteissään ja puhui paljon yksikseen. Muminasta ei juuri saanut selvää, mutta huulet liikkuivat tiuhaan tahtiin...todennäköisesti meneillään oli pitempikin neuvottelu. Tai haa ! - ehkä hän joutessaan opetteli saksan sijamuotoja tai mene tiedä historian hallitsijoiden nimiä. Hän käveli pää kallellaan, täysin omiin ajatuksiinsa ja muminaansa uppoutuneena. Mukava mies, vaikka ei saanutkaan historia-innostusta syttymään.
Epu oli ruotsinmaikka, sirpakka ja täpäkkä nainen, joka aina jotenkin kiireisen tuntuisena kipitteli korkkareiden kannat kopisten koulun käytävillä. Kun menin koululle kyselemään ruotsinkielen yo-kirjoitusten tuloksia, Epu melkein juoksi halaamaan ja jo kaukaa huusi, että hei, vain 6 virhepistettä, ällä siitä tulee! Niin tulikin. :)
Koppelo opetti kemiaa. Tämä karu nainen mörähteli matalalla äänellä ja tuijotti pyöreillä silmillään niin, että et aina voinut olla varma hänen mielenlaadustaan. Omassa lajissaan hauska tapaus, joka sai pisteet pelkästään siitä, että kemia oli kymmenenkertaa mukavampaa kuin fysiikka, jota inhosin yli kaiken.
Lootuskukka oli pitkänhuiskea, kalvakka uskonnonopettaja, joka jäi mieleen jotenkin yksinäisenä, syrjäänvetäytyvänä ihmisenä. Lempinimi ei ollut kaikkein kaunein ja muistan tunteneeni hiljaista empatiaa, ehkä sääliäkin tätä romuluista naista kohtaan.
Sitten oli
Sirkkis, matikan ope, kiharapäinen, asiallinen, hieman huumorintajutonkin, mutta osaava. Olin toivottoman huono matematiikassa. Pinnistelin aina kevään viimeisiin kokeisiin niin, että vältin ehdot. Erään tällaisen rutistuksen jälkeen sain geometrian kokeista 9- ja algebran kokeista 8+, jolloin Sirkkis pyysi minua kehystämään koepaperit muistoksi menestyksestä :)!
Matematiikka ei vaan kiinnostanut. Erään kokeen loppuun kirjoitin - kun en muutakaan osannut: "Paljon enemmän puhuvat lumiset männyt tästä ajasta. Niistä voi ymmärtää kaiken oleellisen. Eläminen talvessa" Niinpä Sirkkis oli taas kommentoinut koepaperin kulmaan: Kiitos ajatuksesta, mutta yrittäisit edes! :)
Harmittaa, että opettajista kirjoittamani penkkarilaulut eivät ole säilyneet. Niistä olisi saanut tuoreet kuvat jokaisen opettajan silloisesta sielunmaisemasta. :D
O tempora, o mores!
....josta tulikin mieleeni, että kadonnut on muistista myös Rosvo-Roope-laulun latinankieliset säkeet, joita hoilasimme oppitunnilla kuuden sinnikkään alkukielen opiskelijan kesken. In Romae ruinae sunt.
Tänään lähden oppimaan lisää. Saapas näkee miten kenkä kävelee. Sytyttääköhän valmentaja meidät nousukiitoon vai tuleekohan sittenkin mahalasku?
Mielen ikkunat on avattu. Antaa uusien tuulien tulla!
