Viime viikkoina häntä on heiluttanut koiraa.
Työssä on organisaatiomuutos,
muhkea sellainen.
Kaiken innostukseni keskellä olen
korviani myöten keltaliputettu
erilaisilla asioilla,
suurilla ja pienillä.
Uutta tuulta hattuihin.
Se ei voi tehdä kuin hyvää.
Muutos on joskus
astumista epämukavuusalueelle.
Kasvun paikka, jota
ei ole valmiiksi lannoitettu.
Työssä on organisaatiomuutos,
muhkea sellainen.
Kaiken innostukseni keskellä olen
korviani myöten keltaliputettu
erilaisilla asioilla,
suurilla ja pienillä.
Uutta tuulta hattuihin.
Se ei voi tehdä kuin hyvää.
Muutos on joskus
astumista epämukavuusalueelle.
Kasvun paikka, jota
ei ole valmiiksi lannoitettu.
Lintukoto
- niin suloista kuin onkin -
ei ole aina sitä miltä näyttää.
Lintukodosta puuttuvat oikeat ikkunat.
ei ole aina sitä miltä näyttää.
Lintukodosta puuttuvat oikeat ikkunat.
5 kommenttia:
Hyvä postaus.
Ilman epämukavuutta ei tule yleensä muutosta, kasvua.
Totta. Muutos sisältää aina luopumistakin ja peiliin katsomista. Kollektiivisestikin toteutettuna se on pohjimmiltaan silti yksilöiden tehtävä.
Kuva on eloisa ja valoisa, elämäniloinen.
Näinkin.
Joskus organisaatiomuutokset muistuttavat laatikkoleikkiä, joissa miettii, kumpi on ensin, muna vai kana.
Pohtiiko uudistaja ensimmäiseksi ihmisiä, kutakin erikseen, ja rakentaa organisaation, jotta voi tiputtaa työntekijät johdon kannalta sopiviin laatikoihin. Vai rakentaako johto ensin laatikot, pystyttää talon, ja etsii kuhunkin laatikkoon sinne sopivat osaajat.
Vai mietitäänkö organisaatiouudistuksessa talonrakennusta, laatikoita ja ihmisiä, yhtä aikaa. Kokonaiskuva kypsyy – tai sitten ei.
Mutta kuka muistaa pitää huolta, etteivät ikkunat unohdu muutoksen innossa – jottei käy kuin hölmöläisille. Onkin pilkkopimeää ;)
Valoa kohti muutoksissakin!
PS
Kuva niin soma.
Eiko se olekin niin etta vasta kun siemen kuolee, syntyy uusi elama...kasvu...olkoon se vaikka organisaatiomuutos!
Kiitos, Maijamuru - niin se on, muutos tapahtuu jos niin tahdomme.
Haavetar, yksilön kannalta muutos on paljolti asennekysymys, sillä toimintaympäristön muutos tapahtuu joka tapauksessa.
Paju, ajattelin tuossa "lintukodossa" yksilöllistä käsitystä jostain 'hyvästä', muuttumattomasta. Kun on liian seesteistä liian kauan, ei ole sitä ikkunaa josta voisi nähdä vaihtoehtoja, parempia ratkaisuja, jotka ensin monia pelottavat, koska ovat tuntemattomia, mutta aikain kuluttua vahvistavat ja lisäävät osaamista, työniloa, henkilökohtaista kasvua.
Paula, niin on, kuolema on luopumista, mutta samalla myös uuden kasvun pohja. Koiranputkiahan mekin joskus kasvamme :) jos näin arkinen ilmaus sallitaan.
Lähetä kommentti