maanantaina, marraskuuta 24, 2008

Ensilumen haute couture

"Haute couture -luomukset
tehdään kalliista materiaaleista ja kankaista
tarkasti käsityönä viimeistellen,
eikä uniikkipukuja ole tehty
käytännön näkökohtia huomioiden
vaan taideteoksiksi."

Ensilumen design syntyy ilmaiseksi,
mutta ei sitäkään ole tehty
käytännön näkökohtia huomioiden,
vaan taideteokseksi.

Ihana, mahdoton Lumi!
Valon ja hiljaisuuden mestari.

perjantaina, marraskuuta 21, 2008

Mitä sanoa, kuunnella vain


Etsin tänään uutta musiikkia sivulleni. Laitan volyymit kaakkoon ja heittäydyn mielikuvien maailmaan.


Edith Piafin La Marseillaise
sykähdyttää mahtipontisuudellaan.
Piafin tulkitsema Ranskan kansallislaulu kuin taulu
jossa 'Varpunen' pörhistelee siipiään
leveäreunaisissa kultakehyksissä.

Joni Mitchellin "Songs to Aging Children Come"
Mitä sanoa - kuunnella vain.

John Powellin "Assassin's Tango"
Mykistyn huikean haikeaa ja kaunista
viulusooloa kuunnellessani.

G.F.Händelin Messias-oratorio
tuo mieleen lapsuuden.
Halleluja-kuoron yksinkertainen, mutta vahva viesti
tunkee läpi ja voimistaa.

Sanna Kurki-Suonion Minne
alkaa arvoituksellisesti,
ja pysäyttää kuuntelemaan.

"Minne kulki miun kultani,
minne astui armahaini...
etähäll' on miun kultani,
kaukana on kaivattuni...
liekö siellä linnut liverteli,
laulusirkkuset lauleli.."

Hehkeää, taidokasta,
sydämellä tehtyä musiikkia.

S.Rachmaninoffin Etydi
Irina Klyuevin tulkitsemana
soljuu, vyöryy, solisee.
Vastustamaton.

Tango to Evora on omistettu
Cesaria Evoralle.
Afrikan länsirannikolta,
Kap Verden saarilta kotoisin oleva laulajatar
haluaa omalla tavallaan muistuttaa
kotimaansa ja koko mantereen karusta arjesta
esiintymällä aina paljain jaloin.
Loreena Mc Kennitt visualisoi
tulkinnallaan viestin, joka tulee perille.


Ei minulta mitään puutu.


Ability is what you're capable of doing.
Motivation determines what you do.
Attitude determines how well you do it.

Lou Holz



maanantaina, marraskuuta 17, 2008

Mens sana in corpore sano

Aika leikkuri, kirjoitin tänne vuosi sitten. Aika, aikamoinen.

Ajan kuluminen on näkymätön liike, mutta sen aikana tapahtunut on silmällä erotettavissa. Kahden hetken väli - ennen ja jälkeen. Vuosi sitten elin hyvin erilaista aikaa kuin nyt.

Harva tietää mitä on olla metsätöissä 30 asteen pakkasessa. En minäkään tiennyt ennen kuin mies kertoi. Hän oli pikkupoikana kulkenut isänsä perässä pakkasmetsään. Isä oli sanonut, että vasta sitten kun on umpihangessa tulipalopakkasessa kaatamassa "yhden miehen justeerilla" jäätynyttä vanhaa koivua, tietää jotakin elämisen ja elannon hankkimisen vaikeudesta.

Ei, ei - ei minun työtä voi verrata metsätyömiehen hommaan. Haasteet ovat toisenlaiset. Assosiaatio metsätöihin kuitenkin tuli mieleeni etsimättä. Mielikuva epätoivoisesta urakasta, josta on selvittävä. On asioita, jotka ajan kuluessa - uuden perspektiivin löytyessä - ovat helpommin ymmärrettävissä.

Vuosi sitten tähän aikaan olin jäänyt sairaslomalle huippulukemiin kohonneen verenpaineen vuoksi. Työtä oli silmänkantamattomiin, ja "yhden naisen justeerilla" urakka oli "mission impossible" - mahdoton tehtävä. Riittämättömyyden tunne oli kuin ihokas, joka oli liimautunut kiinni minuun.

Olen miettinyt vuodentakaista tilannettani ja päätynyt aina samaan lopputulemaan; yhdelle ihmiselle työmäärä oli ylimitoitettu. Viidensadan työntekijän ja 40 esimiehen yhteistyökumppanina toimiminen, uusien toimintamallien implementointi ja kehittäminen, päivittäistyön rutiineista huolehtiminen ja vastuu oman pienen tiimin henkilö- ja työnjohdosta oli tuolloin liian iso urakka yksin hoidettavaksi. Diagnoosi oli kolmannella sadalla huidellut yläpaine, alapainekin vilkutti punaista pitkällä toistasataa. Työkyky on monen asian summa. Ja kun jokin osa alkaa tökkiä, pian punaiset valot alkavat vilkuttaa muuallakin. Nyt tilanne on toinen. Verenpaine on lääkkeiden avulla hyvin hallinnassa, työmotivaatio on erittäin korkealla ja vuoden alusta alkaen minulla on ollut kollega töitä jakamassa.

Kaikki esimiehet työpaikallamme ovat saaneet mahdollisuuden osallistua tänä syksynä monipuoliseen kuntotestiin, jonka tarkoituksena on kuntotarkistuksen lisäksi kannustaa ja innostaa liikkumaan ja huolehtimaan fyysisestä peruskunnosta. Eilen olin minäkin Kisakalliossa, ja tänä aamuna löysin itsestäni sellaisia lihaksia joita en tiennyt olevankaan. Polkupyöräajelun lisäksi punnersimme, kyykistelimme ja testasimme vatsalihaksia.

Mielenkiintoisin ja vähiten voimia vaativa osuus oli Inbody-testi, jossa tietojärjestelmä kartoitti koko kropan sisäisen kunnon. Seisoin tarkasti rajatulla alueella, pidin käsilläni kahvoista kiinni ja kone alkoi piipittää analyysiä rasva-, lihas- ja luumassastani. Se piirteli käppyröitä solunsisäisistä ja ulkoisista nesteistä, proteiinimassasta, mineraaleista ja määritteli sisäelinten ympärillä olevan rasvan. Lopputulemana sain kolmisivuisen raportin, jossa oli eriteltynä kehon koostumus, lihas- ja rasvadiagnoosi, painodiagnoosi ja lihastasapaino jokaisessa neljässä raajassa. Viimeisellä sivulla oli suositusohje minulle sopivasta harjoittelusta.

Kiitos Kisakallion kunto-ohjaajalle, joka ei ollut fitness-fanaatikko, vaan arkijärkisesti ja positiivisesti liikuntaan kannustava ammattilainen. En ole kuntosali-ihminen. Liikun mieluiten ulkona luonnossa. Hyötyliikuntaa aion lisätä hylkäämällä hissit missä kuljenkin. Sain ohjeeksi peruskestävyydestä huolehtimisen reippailla kävelylenkeillä ja lihaskuntoa voisin parantaa ilman kuntosaliakin. Minulle sopivia lajeja ovat reipas kävely sauvoilla tai ilman, hiihto (jos sattuisi säät suosimaan), vesijuoksu, tehouinti, perusjumppa, venyttely ja rentoutus. Kiitos työnantajalle tällaisesta mahdollisuudesta!

Paremman elämän kolme kivijalkaa:
Fyysinen kunto.
Psyykkinen tasapaino.
Lepo
.

Mens sana in corpore sano. Terve sielu terveessä ruumiissa. Alkuperäiskielestä savolaisittain suora käännös; "mee saanaan jos keho nii sannoo". Eipä hullumpi sielun ja ruumiin hoitaja: sauna ja tuoksuva koivuvihta!

perjantaina, marraskuuta 14, 2008


Valoa!

Onko se liikaa vaadittu?

maanantaina, marraskuuta 10, 2008

torstaina, marraskuuta 06, 2008

Viisi omituisuutta ei riitä



  • En pidä sisäelimistä ruoka-aineina, mutta syön mielelläni maksaa.
  • Esiintymisjännitys ei ole omituisuutta, mutta minun mielestä on omituista miksi esiintyessäni pienelle joukolle jännitän enemmän kuin jos olen puhumassa isossa auditoriossa sadoille kuulijoille.
  • Keskellä yötä herään usein siihen, että molemmat käteni ovat kohti kattoa ja sivelen toisella kädellä toista käsivartta. (Psykoanalyytikot älköön vaivautuko:) Miehelläni on ollut monia hauskoja hetkiä katsellessaan unista performanssiani. Olen selittänyt asiaa niin, että koska minulla on diagnostoitu "kuuma-kylmä"-allergia, kädet alkavat kylmetä peiton ulkopuolella ja herään tähän. Omituisuutena voidaan pitää ehkä sitäkin, että herään monta kertaa yössä syvästä unesta virkeänä kuin tikka, mutta nukahdan samantien uudelleen syvään uneen.
  • Omituisuutta lienee sekin, että voisin istua kampaamossa tukanpesupaikalla niska kenossa ja nauttia pään syvähieronnasta loputtomiin. Rentoudun täydellisesti ja usein melkein nukahdan.
  • Omituista minusta on se, että tämä haaste löytää itsestään omituisuuksia on näin vaikeaa.
  • Viisi omituisuutta ei riitä. Jos kysyisin lapsilta, mieheltä, työtovereilta, löytäisivät he varmasti etsimättä toiset viisi, mutta ilokseni vaikenevat niistä korrektisti.



Aurinko on.
Minäkin.

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

kun seiväs kohtaa aidan molemmat alkavat puhua eri kieltä
itsekkäitä molemmat

tiistaina, marraskuuta 04, 2008

Tulisipa sade.
Tulisipa tuuli.
Koskettaisivat ohimennen,
sanat.