maanantaina, maaliskuuta 26, 2007

Citius, altius, fortius

Viime viikot ovat juosseet edellä, minä perässä. Aika ajoin olen päässyt rinnalle, mutta jokaisen viikon jälkeen olen havahtunut positiooni; suomalaisen kilpaurheilijan motto ei tepsi työelämässä: teen parhaani ja katsotaan mihin se riittää. Ei se riitä. Mutta se on hyväksyttävä. Kun laitan sormeni vesilasiin, ei siihen jää jälkeä. En ole korvaamaton. Ei kukaan muukaan.

Keltalippuinen pääni on ilta illalta täydempi. Pitäisi sitä ja täytyisi tätä. Onneksi vuorokaudessa on vain 24 h. Joku viisas on määritellyt. Sen pitäisi riittää työlle, vapaa-ajalle ja unelle. Itse kehittelisin vuorokauteen ainakin puolet lisää, mutta onneksi minulta ei ole kysytty. Mitä järkeä on edes kuvitella, että nykytehoilla kukaan ehtisi täydellisyyteen.

Speed,

focus and

performance.



Passiflora syntyy uudestaan. Luo elämää silminnähden virkeänä. Kihartuvat 'versot' kiertyvät tukirankaan, nopeasti se kasvattaa lehden auringolle, on innostunut elämästä! Ensimmäinen kvarttaali estimaatin mukainen. Target on tiedossa. Jos viime kesänä oli yli neljäkymmentä räpsähtävää kukkaihmettä, tänä vuonna tavoite on enemmän. Häh?

Haloo, puhun kukista, en busineksestä.

Busineksessä tavoite on + 10 piirua tulokseen ja + 10 piirua kulujen säästöön. Kun vielä lisään + 6 piirua Employee Satisfaction Indexiin, niin sittenhän paistaa aurinkokin. Voin kertoa, että yhdenkin piirun nostaminen ESI-tutkimuksessa on monen asian summa eikä helpolla saavutettavissa.

Ei elämä oo helppoo. Ei edes tarkoitettu sellaiseksi.
Kyllä sota-ajan ihmiset; veteraanit, leskiäidit, pikkulotat tietävät. Ei se ollut helppoo silloinkaan.

Kaikella on aikansa.
iPod- sukupolvella on omat harminsa.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Alun kiiretunnelman jälkeen silmä lepää kasvissa, joka arvokkaasti vaan on ja hitaasti omaa tahtiaan saa aikaiseksi taas suuren ihmeen. Kasvi ei voi kiirehtiä, luontoa ei voi hoputtaa muulla kuin lämmöllä ja auringolla.
Miksi meitä voisi?

sinipelto kirjoitti...

Tulvivan kevätjoen voima ja meno koskessa, juoksua, pikajuoksua.

Mutta "Passiflora syntyy uudestaan. Luo elämää silminnähden virkeänä."
Ja kuva herkistä herkin.
Koskessa suvanto, juoksun jälkeen lepo.

Siinä on hyvä ihmisen olla.

Anonyymi kirjoitti...

ihanaa saitte passifloran heräteltyä! muuten, sun taskukello on vielä talviajassa..

t.s

Lastu kirjoitti...

Tässä sinulle sanat seuraavan businespalaverin alkajaiseksi:

Mieluiten maantiellä marssin,
kun metsien humina se soi,
tule kanssani kulkurin valssiin
tule kanssani tyttö (poika) ohoi.

Mitähän kollegat tuumaavat? Toivon että iloisesti yllättyvät ;)

Rita A kirjoitti...

Vuorokaudessa on 24 tuntia plus ruokatunti, on minun mottoni :) Huonot seuraukset jos jättää sen ruokatunnin pitämättä.

Anonyymi kirjoitti...

Sota-ajan ihmisillä oli ymmärrettävä tarkoitus ponnisteluissaan. Nykyisin busineksessa ponnistellaan aika etäisten tarkoitusten vuoksi. Tai kyllähän sen tietää: rahan vuoksi. Jonkun toisen kukkaroa varten.

Onneksi olen jo poissa oravanpyörästä.

sivuaskel kirjoitti...

Katariina, luonto on viisas, ihminen osana sitä ei aina valitettavasti ole.

Sinipelto, kiitos kauniista sanoista!

Anonyymi; täytyypä rukata kelloa :)

Paju :D, tuon teen laulaa luikautan valssin värssyn palaverin alussa!! Olemme muuten tiimini kanssa kerran tehneetkin esimiehen yllätykseksi: veisasimme "Jumala onpi linnamme", johon oli silloin omat syynsä. Ikimuistoinen palaveri se oli! :)

Rita, niin pitäis muistaa että ruokis tulee vielä tuntien päälle! :)

Obeesia, se on totta, sota-ajan ponnisteluita ei voi verrata mihinkään nykyiseen, rahan ahneuden ja markkinavoimien myllerryksen aiheuttamaan oravanpyörään. Niin paljon melua tyhjästä!

Haavetar kirjoitti...

Upeasti uutta kasvua!

Ja samaa mieltä. - Nykymeno on mieltä vailla.