Huomenna kiiruhdan mökille. Mies on heittänyt lahnaverkot veteen saaliin toivossa. Tänään kuulema 'verkottui' vain yksi vaivainen pieni lahna. Ehtivät vielä lisääntyä yön aikana, sano. Alle kiloiset ovat pelkkää ruotoa ja luuta, joten isompia vonkaleita odotellaan pataan savustettaviksi.
Ei taida olla kovinkaan suurta eroa ihmisen ja lahnan verkottumisella?Silmukassa räpistellään molemmat.
Kuin kalat vedessä.
Kuin kalat vedessä.
5 kommenttia:
Patakuva niin lupaava! Loihtii makuja ja ennen kaikkea tunnelmia mieleen.
Hellivää mökkiviikonloppua!
Tunnustan: olen rautapatafani.
Elämä on maku.
Myös.
Kaunis ja levollinen kuva, tulee mieleen lauantait ennen mökillä.
Verkkoon ihminen kai haluaakin, yhdessä muiden kanssa.
Verkossa olemme kaikki, kuka mitenkin tiukasti verkon silmukoissa. Pyristely yleensä vain pahentaa tilannetta, saa langat tiukkenemaan. Joskus joku onnekas pääsee pujahtamaan verkon silmän läpi, kenties repimään itsensä irtikin.
Verkot on viritetty saaliin toivossa; ne voi välttää uimalla vain turvallisiksi tietämillään vesillä. Ja jotkut verkot ovat meille elintärkeitä, niitä turvaverkkoja! :)
Haavetar, pata on tuossa kuvassa talvenjälkeisessä pesussa ja nyt siis vain lahnoja vailla. Tuoksu on ihana ja kalat kullanruskeita ja makoisia savustuksen jäljiltä.
Paju, rautapadat ovat muistoja menneisyydestä ja uskollisia käyttäjälleen kun vain huolehtii niistä hyvin. Helppo ruuantekoväline myös.
Katriina, verkkoon kai halutaan ja joudutaankin joskus.
Sinipelto, työelämässä joskus tuntuu että on räpistelemässä verkonsilmukassa, mutta parhaimmillaan verkottuminen on ehdottomasti antoisaa kanssakäymistä.
Lähetä kommentti