torstaina, kesäkuuta 14, 2007

Iloinen puu

Lehdet liplattavat.
Vihreä välkehtii.
Haapa havisee.
Iloinen puu.


Valokuvatorstain 51. haaste.
Lähettänyt klo

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kuva koko vehreydessään. Miun maun mukainen

9:59 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Kun muut puut jo tyyntyvät, haapa havisee. Senkö vuoksi levoton sielu(ni) rakastaa haapaa?

Teen kuvasi ja runosi kanssa kanssa sinunkaupat. Iloinen puu on eräs elämän tärkeimmistä arvoista. Iloa päin aina : )

10:00 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kuva ja runo. Haapa on paitsi iloinen myös herkkä!

10:30 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Kesän vihreää!

10:50 ip.
Anonyymi kirjoitti...

Puut, kaikki heidän vihreytensä.
Halusin ojentaa sinulle nurmikon,
kämmenellä,
koska oli kevät.
En ehtinyt
(Haavikko)

Mikäpä runo sopisi paremmin tähän hienon herkkään, kasvun vihreää uhkuvaan kuvaan kuin tämä Paavo Haavikon runo. Haapa on ylväs kaunis, herkkä, soinnukas ja arvokas puu monella tapaa, monissa muodoissa.

7:23 ap.
Salka kirjoitti...

Luonnon ääni onkin se paras ääni, vastasyntyneen vauvan pienen äännähdyksen jälkeen:)
Hieno runo!

11:49 ap.
sivuaskel kirjoitti...

Alaastalo, kiva jos tykkäsit. Haapa on on miunkin mielitietty :)

Paju, kiitos ajatuksistasi, hauskasti ilmaistu tuo sinunkauppojen teko!

Obeesia, Haavan herkkyys oli hyvä havainto. Herkkyyttään ja iloisuuttaan se havisee. Siinä on jotain muista puista eroavaa, uniikkia eloisuutta!

Tuima, vihreää ja vehreää on kesä juuri nyt. Nauttikaamme!!

Mehtäsielu, kiitos HAavikon riveistä! Haapa on aivan erityinen, monella tavalla!

Salka,kiitos kommentista. Luonnon äänet - niin moninaiset, väsymättömät kuulla.

5:20 ip.

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)