Au naturel

Neljän viikon kesäloma tasaannutti hengityksen, notkisti jäsenet ja antoi virkistäviä unia. Viipyilevissä aamuissa kolmen tunnin aamukahvituokiot (voidaanko puhua tunteja kestävästä tuokiosta, 'eppäillä soppii':) eivät tuntuneet mitenkään epätavallisilta. Ensimmäinen kupillinen tuvan pöydän ääressä avasi silmät, toinen kupillinen terassilla herätti korvat ja kolmas kupillinen pihaa kierrellessä avitti loputkin aistit ammolleen. Pyöränselässä poljin aamulehden hakuun ja sen lukemiseen sai kulumaan kellottamatonta aikaa hyvän tovin.

Yön pörröttämät hiukset haroin "viisi- tai kymmenpiikkisellä" näppärästi ojennukseen peiliin vilkaisematta ja säästä riippumatta pukeutumiskoodia ei tarvinnut pohtia. Ei mitään suunnitelmia, ei aikatauluja, ei ehtimisen ja kiireen paradoksia.

Laulujoutsenperhe on uittanut viittä poikastaan rantakaislikossa ahkerasti ja sopuisan oloinen emopari on näyttänyt ilmeisen ylpeältä aikaansaanoksestaan. Pihapuiden linnunpöntöissä oli hyvä pesintävuosi; jokaisessa seitsemässä mökissä oli joko kirjosiepon tai talitintin perhe. Haarapääskyparikin aloitti pesänteon terassin kurkihirren päälle, mutta ei jostakin syystä saanut koskaan pesäänsä alkua pidemmälle. Linnunpojat varttuivat emojen ehtymättömässä ruokinnassa ja osuinpa kuvaamaan juuri pesästä pudonneen ihmeissään piipittävän tintinpoikasenkin:

Eräänä aamuyönä pihanperäreissullani pysähdyin tuijottamaan järvelle, jossa näytti olevan kaksi tavallista isompaa lintua. Kävelin laiturille paremmin nähdäkseni ja äkisti tajusin, että siellähän ui kaksi hirveä! Kamera! - nyt pitäisi olla kamera, ajattelin ja juoksin tupaan sitä hakemaan. Hirvet uivat peräkanaa järven yli ja olivat jo vastarannalla kun ehdin takaisin. Kaislikossa, joka oli täynnä naurulokkien ja tiirojen pesiä, alkoi valtaisa polskinta. Oletan, että hirvet luulivat saaneensa jo pohjaa sorkkiensa alle, kun toinen hirvistä kohosi puoliruhoa veden pinnan ylle, mutta vielä oli uitava muutama kymmenen metriä ennen kuin pääsivät nousemaan järvestä.

Lokit kirkuivat ja parveilivat kaislikon yllä ja seurasivat kauhistuneina näiden yöllisten jättiläisten polskintaa. Ajattelin, että lokinpesistä ei tämän mekastuksen jälkeen ollut varmasti mitään jäljellä. Tunnelma oli ainutlaatuinen, saman aikaisesti huikean hieno ja jotenkin pelottavakin. Aamuyön taivas oli juuri ennen auringonnousua vahvasti pilvinen enkä onnistunut saamaan kuvaa.

*****************

Lomailimme myös Pohjanmaalla ja Pohjois-Karjalassa. Tuupovaaran Öllölässäkin kävimme, mutta siitä miksi juuri siellä, kirjoitan ehkä myöhemmin.