Lasteni isä siunataan huomenna, 14. joulukuuta 2007.
Nämä päivät, viluiset, ovat edenneet unessa, valveilla ja valveunessa.
Hautaustoimisto on hoitanut ison osan.
Minä olen hoitanut kanttorin kanssa musiikin.
Esikoisen kanssa istuimme maanantaina papin luona.
Kuopus on tehnyt käsiohjelman muistotilaisuuteen ja
kuolinilmoituksen ensi pyhän lehteen.
Tekstiviestejä, puheluja, sähköposteja on kulkenut tiuhaan.
Jännittää, sanoi kuopus.
Yhdessä selviämme huomisesta
ja viikon kuluttua olevasta uurnanlaskusta.
Joulu tulee ilman 57-vuotiasta isää.
Minun jouluni päättyi ilman 36-vuotiasta äitiä.
Tapaninpäivänä 1955.
Mutta huomenna.
Tarvitsemme voimia.
Tarvitsemme toisiamme, koska rakastamme.
Ei mitään muuta.
Nämä päivät, viluiset, ovat edenneet unessa, valveilla ja valveunessa.
Hautaustoimisto on hoitanut ison osan.
Minä olen hoitanut kanttorin kanssa musiikin.
Esikoisen kanssa istuimme maanantaina papin luona.
Kuopus on tehnyt käsiohjelman muistotilaisuuteen ja
kuolinilmoituksen ensi pyhän lehteen.
Tekstiviestejä, puheluja, sähköposteja on kulkenut tiuhaan.
Jännittää, sanoi kuopus.
Yhdessä selviämme huomisesta
ja viikon kuluttua olevasta uurnanlaskusta.
Joulu tulee ilman 57-vuotiasta isää.
Minun jouluni päättyi ilman 36-vuotiasta äitiä.
Tapaninpäivänä 1955.
Mutta huomenna.
Tarvitsemme voimia.
Tarvitsemme toisiamme, koska rakastamme.
Ei mitään muuta.
14 kommenttia:
Siis roppakaupalla voimia ja rakkautta teille!
Voimia toivottelen minäkin teille - kyllä te selviätte, yhdessä.
Huomisen jälkeen tulee onneksi aina uusi huomen. Ja jokainen huomen on entistä vahvempi.
Voimia!
Musiikki kannattelee.
Kuin siivet.
Voimia ja valoa!
*halaa*
"Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan/ olemme kaikki hiljaa katketyt./ Me saamme luottaa uskolliseen Luojaan,/ yhdessa kayda uuteen aikaan nyt."/
Lampimasti teita muistan.
Voimia ja rauhaa!
Osaat kyllä luoda tänne lukijallekin aika käsinkosketeltavan tunnelman.
Lämpimiä ajatuksia!
Jaksamista teille.
Ensin suru on kuin meri; hukuttava, kaiken nielevä ja musta, mutta siinä meressä on vain soudettava. Sitten eräänä päivänä vesi taas kantaa; suru jää saareksi taakse, melankolinen varjoisa saari. Ei se koskaan katoa kokonaan, ei lakkaa olemasta, mutta etääntyy ja antaa elämälle tilaa.
Jaksamista!
Osanottoni. Voimia ja sarastusta!
Lämmin kiitos jokaiselle, yhdessä ja erikseen.
Voimaantumista tämän kaiken jälkeen!
Kiitos, THP!
Lähetä kommentti