Kukon askel ja kanan lento

'Saanko häiritä hetken, oi fasaanikukko
sitä vaan...kun kaamos on vieläkin valon tukko,
että tiedätkö kuka tään pimeyden poistais,
niin että aurinko jälleen loistais?'

'Förlot', ryki nykien herra Fasaani,
'Förlot, se toisti ja jatkoi: 'Va' sa ni ?'
'Tarkoitin vain, että mittaatko valoa
kun täällä on niin monta pimeää taloa.'

'Människan, människan... etkö sä hiffaa'
kurlutti kukko, ' täähän on kliffaa
kun mittarimato matkansa mittaa
ja kukonaskel pimeyttä splittaa."

'Ihmisen keksintö tämäkin lie
että kukonaskel pimeyden vie',
hymähti kukko ja jatkoi matkaa
kuopien, näykkien nurmelta safkaa.

Kääntyi kukko ja katsoi taakseen,
jatkoi sitten kuin varmistaakseen:
'De' ska jag säga, att askeltein vanaa
följaa ainakin sata kanaa!'

'Mistä niin varmasti tietää voit sen?
(Tokaisun sävy on vihainen.)
Rääkäisee kukko: 'Etteks' te älyä,
valon puute vain ainaista hälyä.'

'Usein oon miettinyt ihmisen järkee
(koipien niveltä oikein nyt särkee),
kun aina niin kovasti kaipaavat valoon
ja nostavat moisesta kauhean haloon.'

Kukolla askel, kanalla lento
jotenkin torso ja jotenkin hento,
mietin, ja jätän fasaanin rauhaan,
mielessäni vain kukolle pauhaan.

Käännyn katsomaan askelvanaa,
sitä näyttää seuraavan kolme kanaa!

************

Hyvää ja Valoisaa Uutta Vuotta!