Lomanjälkeinen työviikko, johon vielä viime sunnuntaina orientoiduin rattaat narskuen, on imaissut minut kuin tehoimuri nieluunsa. Ei minun ole tarvinnut kuin astella suihkunraikkaana, ovet takalukkoon kiertäen pysäkille, johon sujahtelee busseja riittävän usein, vaikka perävalot jostakin onnikasta vilkkuisivatkin. Lopun hoitaa ovi, josta 15 minuuttia myöhemmin astun sisään. Painan mustaa nappia ja telakkakoneeni hyrähtää käyntiin. Siinä toosassa on yksi työnantajani, täyspäiväisesti työllistävä. Todellisuudessa se on vain pieni osa työkaluistani, joita tarvitsen päivän aikana. Oikeastaan pärjäisin paremmin ilman sitä, sillä se on syöppö, juoppo ja näsäviisas seuralainen. Ennen vanhaan laitoin kirjeet ja paperit ruskeaan kirjekuoreen, kirjoitin osoitteen ja lähettipalvelun kautta se lähti sisäisen tai ulkoisen postijakelun jälkeen kohti päämääräänsä. Aikanaan se sitten palautui, muodossa tai toisessa. Asia tuli hoidettua.***************
Onnikka - Oulun murretta - sanasta omnibus. Omnia mea mecum porto - opetti latinanopettajani lukiossa: kaikkeni kannan mukanani. Oppi meni perille. Ilman suurempia haalimisia olen saanut kulkea elämäni taipaleen vertauskuvallisesti reppu selässä, kaikki tarvittava rompe lapaluitani koskettaen."Omnia mea mecum porto."
"Kannan kaiken omani itsessäni."
Runoilija Simonides, joka ei hukkunut myrskyssä, sillä hän ei ryhtynyt muiden laivalla matkustavien lailla keräilemään tavaroitaan niitä pelastaakseen, vaan pelasti vain itsensä - hänen "omaisuutensa" oli hänen päässään."
Se, että istun mökkirannan laiturilla ja katselen tyyntyvässä järvimaisemassa harmaalokkien rakastelua, riittää minulle.
Mikä huikea, ohikiitävä hetki elämänonnea.
5 kommenttia:
Me tuodaan metsasta sammalta,
kivea ja pihlajanoksia
kapyja, sienia, raikas mieli
---
kun ajattelee millaisessa maailmassa sita on,
miten vahan loppujen lopuksi hauska
maksaa.
Arja Tiainen
Tämä lause on jäänyt minunkin mieleeni ja varmaan siksi, että se on tuntunut niin todelta. -Vaikka olen ajatellut, että palavasta talosta yrittäisin kyllä pelastaa valokuva-albumit ja ulkoisen kovalevyn. Miten muuten voisin vanhana muistaa mitään.
olipa hyvinhyvin kirjoitettu, sanottu ja välitetty.
kiitos.
Ohikulkumatkallaan luonamme poikenneiden matkalaisten kautta löysin jotain, joka nyt tuli mieleeni kirjoituksestasi.
Jotkut vieraat olivat vielä kiinni vierailunsa edellisessä pisteessä. Se näkyi ja kuului heistä. Toiset jo malttamattomasti odottivat seuraavaa kohdetta. Sekin näkyi ja kuului.
Sitten oli niitä, jotka tulivat ja olivat paikalla, eivät enää menneessä, eivät vielä tulevassa, vaan läsnä. Mitä "huikeita, ohikiitäviä elämänonnen hetkiä" ne olivatkaan.
Lämmin kiitos kommenteistanne,
Paula,
Katriina,
Hirlii ja
Mm.
Ajatuksenne, kauniit, ovat läsnä.
Lähetä kommentti