A stupid human being.
Mitä kaikkea routainen maa sisällään kantaakaan. Talventörröttäjät ovat vain näkyvä muisto edelliskesän kukinnoista, ja kuitenkin - talvi, leudompikin - on hoitanut ja varastoinut piiloutuneita silmuja, juuristoja. Kylmä on valmistanut kuollutta uuteen elämään. Kerran elämän saanut ei tahtoisi luopua.
Palava rakkaus on erilainen kuin uskommekaan. Kun mies sanoi sen olevan vain kaksivuotinen perenna, tyrskähti esikoiseni gradun väsyttämänä, että kannattaako rakkautta kylvääkään. Kyllä kannattaa. Aina kannattaa. Palava rakkaus on enemmän kuin perennojen summa ja monivuotisempi kuin kuvittelemmekaan. 
Jos vain tahdomme, haluamme.
Jos vain tahdomme, haluamme.
10 kommenttia:
Kevään ihme, elämän ihme, joka kevät uusi ja mykistävä. Miksi emme me ihmiset, jotka olemme tai ainakin luulemme olevamme elävien ketjun yläpäässä, edes usein muista elämän lahjaa. Kaikki eivät ole sitä saaneet. On aihetta juhlia ja nöyrtyä! Ihanat kuvat!
Kiitos,Utuinen. Paljosta saamme olla kiitollisia!
Pysäyttävä teksti. Tosiaan, on aihetta olla kiitollinen.
Uskon, että teidän pihapiiristä ei palava rakkaus katoa. :) Loistava kukka - etenkin kun ilta jo hieman hämärtyy.
Kylväytymisen ja kasvun iloja!
"...mutta suurin niista on rakkaus..."
Miten saattaakin unohtaa miltä näyttää ja tuntuu äkkiä kaikkialle puhkeava vihreys?
Kyllä palavarakkaus on useampivuotinen, ainakin sopivissa olosuhteissa.
Ja kyllä, rakkaus kannatta, aina.
Vaikka sen saisi pitää vain lyhyen hetken.
Haavetar, kiitos ajatuksistasi ja kylväytymisiloista :)
Paula, mikään olevainen ei hoitamatta hehku, ei penkissä eikä sydämissä.
MK, vehreys ympäröi joka kevät jotenkin yllättäin. Lyhyt on muisti ihmisellä, onneksi. Muuten ehkä jäisivät nämä pakahduttavat elämykset kokematta. Ja Rakkaus kannattaa, sillä se kannattelee meitä aina.
Palava rakkaus - kukka, jonka halusin penkkiini ennen kuin tiesin minkä näköinen se on, mutta nimi oli niin ihana:) Sinun kuvassasi taitaakin olla palavan rakkauden serkku, joko leimurakkaus tai hehkuva rakkaus? Yhtä monivuotisia kyllä kaikki:)
Inkivääri, ihan samalla tavalla minäkin ajattelin, että on varmasti erityisen hehkeä kukka tuo palava rakkaus, mutta eihän se mikään erityinen kaunotar ole monen muun rinnalla. Filosofoin kommenttisi innoittamana, että palava rakkaus parhaimmillaan onkin sammumaton liekki, ei hetken hehkuksi tarkoitettukaan, vaan juuri sellaisenaan, arkisempanakin elinvoimansa osoittava, sammumaton liekki. Välillä roihuten, toisinaan pienemmällä liekillä valaisten, mutta aina lämmin, rakas ja voimistava elämän eliksiiri. Ilman rakkautta ja valoa ei olisi mitään.
Täytyypä googlettaa leimurakkaus tai hehkuva rakkaus - uusia nimituttavuuksia minulle.
Inkivääri, mielestäni tämä kyllä on palava rakkaus :) Googletin kuvat ja ainakin leimurakkaudella on leveämmät terälehdet... Olipa niin tai näin - "suurin niistä on rakkaus".
Minulle palava rakkaus kertoo ikuisesti palavasta rakkaudesta, ei ollenkaan poroksi palavasta:) Kuvista on kyllä vaikea erottaa, kun ei näe koko luokkaa ja värikin voi näyttää erilaiselta kuin luonnossa.
Lähetä kommentti