"Kas kuusen latvassa oksien alla
on pesä pienoinen oravalla,
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö
ja pikku hampahin siementä syö.
On siinä vehreä, vilpoinen katto
ja naavoista lämpöinen lattiamatto
ja pikkuruikkuset ikkunat
ja vuoteena sammalet vihannat.
Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa,
niin oravan pesässä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää.
Ja siitä se näkevi loitos sangen
yli puitten latvain ja valkean hangen.
Kas, susikin alhaalla vaanien käy -
ei oravan pesässä pelkoa näy.
Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon
siell' oravan poikaset tuttuhun kehtoon.
Ja elämä heillä on herttaisaa,
kun kuusen latvassa keinua saa."
Immi Hellen, Lasten runokirja, 1930
on pesä pienoinen oravalla,
sen poikaset siinä ne leikkiä lyö
ja pikku hampahin siementä syö.
On siinä vehreä, vilpoinen katto
ja naavoista lämpöinen lattiamatto
ja pikkuruikkuset ikkunat
ja vuoteena sammalet vihannat.
Kun talven tuulet ne metsässä laukkaa
ja lumet ne lentää ja pakkanen paukkaa,
niin oravan pesässä pienoinen pää
se ikkunan reiästä pilkistää.
Ja siitä se näkevi loitos sangen
yli puitten latvain ja valkean hangen.
Kas, susikin alhaalla vaanien käy -
ei oravan pesässä pelkoa näy.
Ja kuusonen tuutivi tullessa ehtoon
siell' oravan poikaset tuttuhun kehtoon.
Ja elämä heillä on herttaisaa,
kun kuusen latvassa keinua saa."
Immi Hellen, Lasten runokirja, 1930
3 kommenttia:
Voi noita iloisia veitikoita! =D
Niitä ja puuhiaan
ei kyllästy koskaan katselemaan. =)
Niinpä, iloisia katsella, mutta kaipa oravillakin on huonot puolensa - kuten meillä kaikilla :D Eipä niitä ainakaan Jouluna kannata pohtia.
Tuo toiseksi viimeinen säkeistö on minulle ihan outo.
Täälläkin kaksi oravaa käy lintujen ruokintapaikalla. Toinen niistä sai jonkun kohtauksen. Se pinkoi männynrungolle, kiersi sitä, kulki ylösalaisin monta minuuttia. Leikkikö se? Rungossa oli uutta lunta, joka putoili alas sen touhutessa.
Lähetä kommentti