HYMYILEVÄ APOLLO
"Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.
Oi, onnellinen, joka herättää
niitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
Tääll' on toki tilaa kaikillen.
On ketoja auran kääntää,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää.
Kas, lempi se maailman levittää.
Oi, ihmiset toistanne lempikää
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa.
Kuka tietävi, mistä me tulemme
ja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.
Me olemme kaikki nyt laivalla
ja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Mut emmehän tuiskussa kuljekaan,
kun oikein me aattelemme.
Vaikk' elämme kaikki me päällä maan,
niin maassa tok' kiini emme.
Tääll' onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun oikein, oikein me etsimme vaan.
Niin kaunis, kaunis on maa."
Säkeitä runosta Hymyilevä Apollo, Eino Leino
"Ei paha ole kenkään ihminen,
vaan toinen on heikompi toista.
Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,
vaikk' ei aina esille loista.
Kas, hymy jo puoli on hyvettä
ja itkeä ei voi ilkeä;
miss' ihmiset tuntevat tuntehin,
siellä lähell' on Jumalakin.
Oi, onnellinen, joka herättääniitä voimia hyviä voisi!
Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää,
niin ette niin kovat oisi!
Miks emme me kaikki yhtyä vois?
Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.
Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa!
Niin suuri, suuri on maa.
Tääll' on toki tilaa kaikillen.On ketoja auran kääntää,
on lehtoja laulella neitojen
ja saloja sulhojen vääntää.
Kas, lempi se maailman levittää.
Oi, ihmiset toistanne lempikää
ja kohti taivasta tavoittakaa!
Niin pieni, pieni on maa.
Kuka tietävi, mistä me tulemmeja missä on matkamme määrä?
Hyvä että me sitäkin tutkimme.
Ei tutkimus ole väärä.
Mut yhden me tiedämme varmaan vaan:
Me olemme kerran nyt päällä maan
ja täällä meidän on eläminen,
miten taidamme parhaiten.
Me olemme kaikki nyt laivallaja kynnämme suurta merta.
Me synnytettiin vaivalla
ja vaivalla kuolemme kerta.
Mut se, mikä siinä on välillä,
se olkohon lämpöä, lempeä!
Kas, tuiskussa yhteen kun yhtyvi kaks,
käy kulkukin helpommaks.
Mut emmehän tuiskussa kuljekaan,kun oikein me aattelemme.
Vaikk' elämme kaikki me päällä maan,
niin maassa tok' kiini emme.
Tääll' onhan niin paljon muutakin
kuin multaa, on kaunista, kultaakin,
kun oikein, oikein me etsimme vaan.
Niin kaunis, kaunis on maa."
Säkeitä runosta Hymyilevä Apollo, Eino Leino
7 kommenttia:
Täällähän on vanha kunnon uudenvuoden tunnelma! Hymyilevä Apollo ja Straussin Radetzky-marssi!!!
Hyvää ja antoisaa uutta vuotta sinulle!
Inspiroivaa uutta vuotta 2009, Sivuaskel.
Tuima, niinpä on,ja se johtuu ihan siitä että oma pää ei kertakaikkiaan tuota mitään tai oikeastaan tuottaa, mutta ei ilmaise. Aika surkea on ollut tässä mielessä minun vanha vuosi - kirjoittaminen on ihan hukassa. Onnellista Uutta Vuotta, Sinulle, Tuima!
Kiitos Susupetal! Hyvä on toivotuksesi - toivon, että inspiroidun! (kts. edellä) :)
Iloista ja luovaa alkavaa Uutta Vuotta Sinulle, Susupetal - ehtymätön inspiroituja! Kiitos siitä.
Jos elämä on hektistä menoa, ja työelämässä suorittamista (siis hyvääkin) ja vaatimuksia, vaatimuksia, niin en kyllä itse jaksaisi siinä kurimuksessa olla vielä luova, niin hyvää kun se vastapainoksi tekisi..
Sinussa asuu kuitenkin suuri luovuus, taiteilija, anna sen kerätä voimia; kyllä ne sanat heräävät, alkavat orastaa kuin kevät. Kun aika on.
Voi sentään tuota Eino Leinon runoa, miten kaunis ja miten se toikaan taas äidin mieleen. Leino oli äidin lempirunoilija ja tämä yksi runoista joita hän meille luki kun olimme pieniä. Äiti on kuollut mutta elää, elää meissä tyttärissä, elää tuossa runossa, elää aika monessa.
Kiitos myös ihmeellisistä kuvistasi. Täällä on Taidetta!
Onnea ja täyttymystä tuovaa vuotta 2009 Sivuaskelelle!
Kyllä tämän runon kanssa on hyvä siirtyö uuteen vuoteen.
Valoa päin ja länttä kohti...
Olipa kaunis toivotus, ja vaikka tuttu, se kosketti siltikin.
Onnellista Uutta Vuotta!
Kutuharju, lämmin kiitos ajatuksistasi, jotka liikauttivat, pysäyttivät yhtäaikaa. Sinulle myös valoisaa alkanutta vuotta!
Sananjalka, valoa päin olemme jo muutaman minuutin verran. Talvi tikittää keväälle tilaa.
Kiitos, Juhana, Onnellisia elämänpolkuja uuteen vuoteen Sinulle myös!
Lähetä kommentti