1963
moninkerroin taiteltu ruutupaperimytty
sujahtaa pulpettini mustepulloreiästä
"mää tykkään - tykkääkkö nää?"
1968
pullea rakkauskirje tarroineen ja amuletteineen
kiinni nuoltuna hikisessä kädessä
matkalla soutuveneessä kauppa-autolle
1968
pihakaivon kannella aukirevitty kirje
pojalta jota ei olisi saanut rakastaa
1969
isän kiillotetulla työpöydällä musta painava puhelin,
josta ei saanut soittaa "turhia puheluja"
1970
lättähatussa kohtaamani armeijan alokas
lähetti minulle kirjeen
joka päätyi isän isoihin kämmeniin ja tivaukseen:
kuka näitä kirjeitä oikein lähettää
1972
matkalla Peipohjasta Tampereen kautta Helsinkiin
vieruspenkin miesmatkustaja teki tuttavuutta
ja minä sepitin parhaimmat stoorini
karistaakseni tunkeilijan ennen pääteasemaa,
jossa tämä tenniksenpelaaja tuikkasi laukkuni sivutaskuun viestin
ei ollut kännykkää, ei facebookia, ei messengeriä
oli kirjeitä jotka hyvällä onnella
tulivat ja menivät
perille
moninkerroin taiteltu ruutupaperimytty
sujahtaa pulpettini mustepulloreiästä
"mää tykkään - tykkääkkö nää?"
1968
pullea rakkauskirje tarroineen ja amuletteineen
kiinni nuoltuna hikisessä kädessä
matkalla soutuveneessä kauppa-autolle
1968
pihakaivon kannella aukirevitty kirje
pojalta jota ei olisi saanut rakastaa
1969
isän kiillotetulla työpöydällä musta painava puhelin,
josta ei saanut soittaa "turhia puheluja"
1970
lättähatussa kohtaamani armeijan alokas
lähetti minulle kirjeen
joka päätyi isän isoihin kämmeniin ja tivaukseen:
kuka näitä kirjeitä oikein lähettää
1972
matkalla Peipohjasta Tampereen kautta Helsinkiin
vieruspenkin miesmatkustaja teki tuttavuutta
ja minä sepitin parhaimmat stoorini
karistaakseni tunkeilijan ennen pääteasemaa,
jossa tämä tenniksenpelaaja tuikkasi laukkuni sivutaskuun viestin
ei ollut kännykkää, ei facebookia, ei messengeriä
oli kirjeitä jotka hyvällä onnella
tulivat ja menivät
perille
6 kommenttia:
Ihana.
Kirjeillä oli painoarvoa.
Kahden miehen taistelua samasta rakkauden kohteesta. Isän ja rakastuneen pojan.
Niin se oli ennen ja tutustuttiin silloinkin. Nyt nuoret solmivat suhteita Netissä, elävät Netissä, mitään ei ole ilman Nettiä, ei kavereitakaan eikä ihastuksia. Se on surullista.
niin suloista.
niin varmasti taakse jäänyttä.
t.waldimir
Lastu, kirjeet ovat valitettavasti "katoava kansanperinne" - tai kadonnut ! - mutta täytyy olla onnellinen kun vieläkin saa ihania viestejä elämänkumppaniltaan edes tekstiviestinä tai lappusina keittiönpöydällä - kuten tänä varhaisena aamunakin :)
THP,netti on nykyään, mutta johtaahan sekin kasvotusten tapaamiseen, joten lopputulema on varmasti yhtä hyvä (tai huono jos niikseen).
Isäni arkistoima, mustekynillä tapahtunut kirjeenvaihto äidin kanssa sotavuosilta on huikeaa luettavaa sekä sisällöltään että esteettisesti. Kirjeitä on useita mapillisia, aikajärjestyksessä! :)
Anonyymi-Waldimir (vai wladimirko pitäisi lukea?); kiitos kommentista. Taakse jäänyttä, mutta muistoina mukana.
Noin paljon viestejä! Sykähdyttäviä, muistettuja vielä vuosikymmentenkin takaa. Säilytettyjä?
Niinpä, Tuima, jotkut viestit painuvat mieleen niin että ulkevat mukana vuosikymmenet. Korvien välissä. :)
Lähetä kommentti