Pankki josta ei saa rahaa

Kirjoitin pari viikkoa sitten Otosta, joka hotkaisi pankkikorttini. Puolentoista viikon jälkeen sain sen postissa kotiini, mutta tunnusluvun saaminen kestää vielä. Huhhuh. Luulisi nykyajan tekniikalla tämänkin sujuvan jouhevammin mutta ei.

Kun rahaa ei saa seinästä, ajoitin tiistaina töistäpaluun niin että ehtisin pankkiin rahaa hakemaan. Tarkemmin kelloa katsomatta astelin pankkiin, jonka ovet olivat auki ja asiakkaitakin näytti jonottavan tuoleissaan. Etsin vuoronumero-koneita pankkisalin molemmista päistä - turhaan. Kysyin asiakkaattomalta rouvalta mistä voin ottaa vuoronumeron.

- Mihin palveluihin olisitte jonottamassa? kysyi rouva.
- Kassapalveluihin, kun pitäisi saada rahaa. Automaatti imaisi muutama viikko sitten korttini tuohon vastapäiseen seinään, selitin.
- Voi, kun kassapalveluita saa vain 16.30 asti, tokaisi rouva.
- No mistäs minä sen olisin tiennyt, kun niin harvoin joutuu pankissa asioimaan, nyrpistelin.
- Nii-in, eipä sitä tosiaan osaa tietää jos harvakseltaan pankissa asioi, jatkoi rouva sen enempää pahoittelematta ja laski katseensa papereihinsa jatkaakseen työtään.

Tunsin itseni idiootiksi. Seison pankissa, josta ei saa käteistä rahaa vaikka pankki on auki. Tämähän tuntuu kyykyttämiseltä. Pääni sisällä harmistus ja kiukku paisuivat kuin pullataikina astellessani kipakasti ulos pankista pakkaseen.

No, oma vikahan tämä, että törkin väärää tunnuslukua Otolle, joka lopulta kyllästyi ja hotkaisi kortin. Mutta että sen palautuminen kestää viikkoja, tunnusluvun saaminen toisen mokoman.

Onneksi minulla on mies. Muuten olisin täysin pulassa.
Tällä hetkellä pärjään kyllä, kun sain viime viikolla kortin, jolla voin tehdä ostoksia, mutta käteistä en edelleenkään saa nyhdettyä seinistä. Tunnusluvut ovat varmasti jo matkalla postiin....

Luulenpa, että vihdoin hankin minulle usein tyrkytetyn Mastercard Goldin.

O tempora, o mores - oi aikoja oi tapoja.

Maitopurkkirunous

Mies juo punaista maitoa.
Sitä Valion täysmaitoa, helmjölkiä.
Minä en, mutta olen iloinen
voidessani lueskella maitopurkin kyljestä
Bo Carpelanin runoja!

Nyt puolillaan olevan purkin kyljessä
on muisto kouluvuosilta:

"Juon koulussa maitoa.
Kaikkialla
kaikuvat äänet.
Ulkona
sataa valkoista lunta.
Maito ja lumi
lohduttavat
kuin olisi
kotona."

Täysmaidossa on taikaa. Kiitos Carpelanin.

Pöpperössä

Eilen oli tiistai.
Työpäivä oli täyteläinen, mutta pää ei toiminut toivotulla tavalla. Lähdin kotiin klo 17 viluisena, kurkku niin kipeänä, että jokainen nielaisu oli liikaa. Nuha tirskahteli pääkopasta ja epämääräinen särky juohi jäsenissä.

Kääriydyin kahteen villapaitaan ja lämpimiin housuihin, vedin harmaat villasukat jalkoihin ja pujahdin sorsien höyhenillä täytetyn punaisen täkin alle. Laitoin vielä lämpötyynyn hartioiden alle. Toppauksista huolimatta vilunväreet tutisuttivat läpi kehon.

Otin viereeni Haavetaren vinkittämän kirjan , jonka ostin alennusmyynnistä ja jota olen lueskellut tarina tarinalta. Kiehtova kirja. Saaristolaisnaisten elämänkohtaloita, ilojen ja surujen muistoja ankarissa oloissa Suomenlahdelta Jäämerelle. Puhutteleva, pysähdyttävä.

En saanut kirjaa edes avatuksi kun autuas lämpö vei kyselemättä unenhämärään. Antauduin. Voimattomana vajosin syvemmälle ja syvemmälle. Yöllä heräsin klo 2, mutta jatkoin unia aamuviiteen.

Nyt pää on kuin kivisäkki.
Jospa se siitä kevenisi kun pian sujahdan pakkasaamuun ja töihin.

Lintukodossa

Viime viikkoina häntä on heiluttanut koiraa.
Työssä on organisaatiomuutos,
muhkea sellainen.
Kaiken innostukseni keskellä olen
korviani myöten keltaliputettu
erilaisilla asioilla,
suurilla ja pienillä.

Uutta tuulta hattuihin.
Se ei voi tehdä kuin hyvää.

Muutos on joskus
astumista epämukavuusalueelle.
Kasvun paikka, jota
ei ole valmiiksi lannoitettu.

Lintukoto

- niin suloista kuin onkin -
ei ole aina sitä miltä näyttää.

Lintukodosta puuttuvat oikeat ikkunat.

Jääsilmu

Hiirenkorvat horroksessa.



Näkyy tuossa olevan myös silmä ja kuono,
katselemassa, haistelemassa kevättä.

Terveiset mökiltä

Kevään valoa mökkirannassa.
030207

Muu maa mustikka

Mustikankukkia
02.02.07

Ei oo heleppoo

Mustikat kukkivat keittiön pöydällä.
02.02.07

Mutta digikamerasta ei löydy oikeita säätöjä.
Nikon, Coolpix S10.
No, höh.

Aamun ajatus

Rohkeus on sitä,
että uskaltaa
nousta seisomaan ja puhua;
rohkeus on myös sitä,
että uskaltaa
istua ja kuunnella.

(Positiivarit)

Fast or slow?

Muutamissa blogeissa on keskusteltu mikä on hyvää kirjallisuutta, lukemisen laatua.

Hyvää tai huonoa. Roskaa tai laatua.
Kuka lukunautinnon määrittää ellei lukija itse?

Menemättä syvällisempään analyysiin, koska olen yksilökokemuksen kannattaja, kirjoitan muistiin mielleyhtymän, joka nyt, aamuisessa kuunvalossa tulee ajatuksiini:

Roskakirjallisuus ja roskaruoka.
Laatukirjallisuus ja gourmet?
Fastfood or slowfood?
Kuka määrittää ellei syöjä tai lukija itse?

Onko niin, että maailmamenon pinnallistumisen ja rahan ahneuteen perustuvan tehokkuusvaatimusten lisääntymisen myötä ihmiset laumoittuvat? Uskovat medioiden suoltamiin "totuuksiin" ja laumoittuvat huomaamattaan? Ajanpuuteko juoksuttaa kansaa pikaruokaloihin?

Miksi tuotetaan pikaruokaa? Suuri yleisö näyttää nauttivan hampurilaisista, ranskanperunoista, makkarahodareista, saarioistenpizzoista ja muista valmiseineksistä. Miksi ihmiset ihannoivat laihuutta ja nuoruutta? Olemmeko tyhmiä vai ajattelemattomia?

Niin paljon on pahaa maailmassa: makkara- ja tupakkatehtaat. Ihmiset ajetaan nurkkaan ylilihavuuden tai tupakoinnin vuoksi. Pekka Puskan sojottava sormi ei saa tätä maailmaa paremmaksi. Syöpää tuntuu olevan joka toisella nykyään. Tupakoi tai ei. Ylilihavuuteen haetaan ratkaisua kuumeisesti.

Mutta maailmalla saavat sodat jatkua ja ihmisten tappaminen miinoilla tai pyssyillä on luvallista, jopa suotavaa. Ilmastonmuutoksesta hyristään kuin ompeluseurassa, mutta amerikanpresidentti sortuu neukkumaiseen johtamiseen kieltämällä tutkijoita tuomasta päivän valoon asioita jotka olisivat 'maailmanherruudelle' haitaksi.

Niin paljon on hyvää pahassa maailmassa: jokaisella on sielunelämä, päänsisäinen arvomaailma, tunteet ja järki. Toisilla enemmän toisilla vähemmän. Mutta on.

Ahneimmatkaan markkinavoimat eivät pääse henkisen pääomani osingoille. Oman pääoman tuotto on sisäsyntyistä ja vain minusta itsestäni riippuu, paljonko korkoa korolle kertyy. Minulle vähäkin on paljon. Jollekin toiselle mikään ei ole riittävästi.

Luen mitä luen, ajattelen mitä ajattelen. Sehän on minun asiani.