perjantaina, marraskuuta 10, 2006

Isä

Isä on kummallinen otus. Erityisesti jos ei ole ollut äitiä. Niinkuin minulla. Tai olihan minulla äiti - tottakai. Mutta hänelle oli suotu elämää vain 7 kuukautta syntymäni jälkeen.

Minun vanhempani on isä. Tai oli.

Isä oli persoona. Puikulaperunoiden ja roosanoiden ystävä. Lapin mies.
Peräpohjalaisen tuima, mutta huumorintajuinen ihminen. Syntynyt pari vuotta ennen Suomen itsenäisyyttä. Valmistunut papiksi talvisodan syttymisvuonna. Kuullut parkaisuni elämälle nelikymppisenä. Tavannut äitini Ebeneserin portaikossa fiikuksen lehtiä pyyhkimässä. Karjalan neito viehätti ja viehättyi.

Isä.

Kirjallisuuden ystävä. Tarinoiden kertoja. Armoitettu seuramies.

Isä.

Otti minut, ekaluokkalaisen, kainaloonsa ja tutki uunituoretta Aapista kanssani. Otti minut, tokaluokkalaisen, kainaloonsa, ja lohdutti kun en päässyt joulujuhlan näytelmään prinsessaksi.

Isä.

Etäinen, rakas ja turvallinen.
Kummallinen Otus.

27 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Herkkä kirjoitus.

Hallatarinoita kirjoitti...

Kauniisti muisteltua.... =)

Anonyymi kirjoitti...

Kateeksi käy sinun isäsi. Melkoisen hienolta persoonallisuudelta vaikuttaa. Kirjoitat hyvin :)

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis kirjoitus.

Salka kirjoitti...

Kommentoin sitten väärää kirjoitusta tai eihän se_väärä_ollut mutta se oli tarinasi äidistäsi. Tämäkin pakina isästäsi on kaunis ja koskettava, kiitos!

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos käynnistä ja kommenteista, leelia, hallatar, allyalias, susupetal ja salka! Ei ehkä täytä pakina-formaattia, mutta aihe laittoi kirjoittamaan.

Hansu kirjoitti...

Kaunis ja runollinen teksti.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, hansu!

Anonyymi kirjoitti...

Koskettava kirjoitus.

sivuaskel kirjoitti...

tui, kiitos

Liisa kirjoitti...

Ihanaa, että sinulla on ollut isä isolla I:llä.

Anonyymi kirjoitti...

Laitoin jatkosi Hantta-tanttaan sivulleni, linkistä pääset suoraan sinne:)

isopeikko kirjoitti...

Tämä on hieno. Todella.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos , pikkusiskoni, niin tuttua! Muistan lopettaneeni Paakkosen Irmelin tunnilla aineeni "Minun vanhempani"... 'valkopaitainen mies astuu huoneeseeni. Isani, johon voin pahoinakin paivina turvautua.'

sivuaskel kirjoitti...

Kiitoksia kauniista ajatuksistanne,
liisa ja isopeikko!
Ja susupetal, Hantta onkin sitkee tapaus :)

Isosiskoni, Paula, siellä merten takana.... kiitos käynnistä ja muistoistasi, tutun tuntuisista... :)

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää lauantaita Sivuaskel.
Vastavierailulle tulin :)

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, marko f, samoin sinulle viihtyisää ja levollista lauantai-iltaa! :)

sikuri kirjoitti...

Sinulla oli ISÄ, isoilla kirjaimilla. Kiitos, että rakastat häntä - toi lämpimiä kuvia minunkin mieleeni.

Anonyymi kirjoitti...

Olisin tahtonut tuollaisen isän!

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos tilkku ja komposti, käynnistä ja kommenteista. Niin hän oli, tärkeä Ihminen minulle monella tavalla.

Anonyymi kirjoitti...

Lämmittävää..

Rita A kirjoitti...

Luin sekä isän että äidin muistelun. Kaunista.

Haavetar kirjoitti...

Kaunis ja koskettava. Isosta menetyksestä huolimatta niin paljon ja syvästi sydänlämpöä.

Kiitos kun jaoit!

sivuaskel kirjoitti...

Lämmin kiitos, muikku, rita ja haavetar! Söin just lakkakiisseliä ja sanoin miehelle, että "terveisiä pilvenreunalle, isälle, jonka herkkua oli lakkakiisseli kermavaahtoruusukkeiden kera":)

Anonyymi kirjoitti...

Lyhyt, mutta koskettava kuvaus isästä.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, obeesia, käynnistä ja kommentista!

Anonyymi kirjoitti...

Koskettavasti kerrot. Voineeko vanhemmistaan muuten kirjoittaakaan, jos asiaan oikein paneutuu.
Voi olla liian intiimi kysymys, mutta eipä tarvitse vastata. Oliko kotisi laestadiolainen.