kosketan aamun pimeää,
pimeä koskettaa minua, kysymättä
tunkeutuu huoneeseeni
koputteli jo illalla,
mies nukahti minua ennen
tartuin olkapäähän, valutin sormeni käsivartta pitkin
tuntuuko se vielä, kysyin
onko tämä sitä vai tätä vai mitä
mitä mitä mitä
lintuko se oli
lennähti vahingossa ikkunanlasiin
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Elämä se koputtelee, joskus lintuna lentää ikkunalasiin tai akkunaan kuten sanoimme lapsena... eikä elämä kysy lupaa. Joka aamu. Kiitos uudesta aamusta.
*halaus* ja kiitos!
liisa, ei kysy lupaa tulipa se milloinkin minkälaisena tahansa...
haavetar, *halauksia* täältäkin
Lähetä kommentti