Kaksi vuotta sitten joulunaikaan ostin komeasti kukkivan kliivian, joka nyt parin vuoden levon jälkeen on työntänyt paksujen lehtiensä keskelle pienen kukantyngän. En ole täysin perillä tämän vanhanajan kaunottaren sielunelämästä, mutta ihmettelen miksi kukka avautui ensin, kasvattaako se tästä vasta pitkän vartensa? Olemme hoivanneet Kliiviaamme lämpimillä ajatuksilla ja viileillä ulkoilmakylvyillä pitkälle syksyyn. Nyt se - oikeammin Hän - kiittää meitä näyttämällä hehkeän elinvoimansa synnyttämällä kukkavauvan syliinsä.
Jos minulla nyt olisi pieni tyttö,
voisin antaa hänelle nimeksi Kliivia.
voisin antaa hänelle nimeksi Kliivia.
3 kommenttia:
"kiittää meitä näyttämällä hehkeän elinvoimansa synnyttämällä kukkavauvan syliinsä."
Sanasi herättivät vauvakuumeen minussa, mummossa ;) Liikutuin elämästä taas.
Tartuin samaan lauseeseen kuin Paju vaikkei se minussa vauvakuumetta synnyttänytkään. Oli vaan niin hieno lause. Ylimmän kuvan tarkka rajaus ja reunoilla oleva tummuus tekee kuvasta salaperäisen.
Paju, elämä liikuttaa. Juuri nyt paljonkin. Vihreä orastaa pian...ei siihen ole enää kuin pari kuukautta...
Tuima, salaperäinen on kuvauskohdekin. Yllätti meidät täysin; aivan huomaamatta oli kasvattanut kukkansa. Siinä oli toinenkin kukka, joka jostain syystä putosi multaan.
Lähetä kommentti