maanantaina, maaliskuuta 12, 2007

13.3.78 oli tiistai

Kuopukseni 29. syntymäpäivä on huomenna.
Hän sai nimekseen äitini nimet. Jälkimmäinen puhuttelunimenä, kuten äidillänikin, joka synnytti minut toukokuussa, omana syntymäpäivänään.

13.3.1978 oli tiistai.
Kätilöopiston lääkäri asteli synnytyssaliin ja totesi iloisesti: No niin, laitetaan nyt se tyttö syntymään! Miten niin tyttö, kysyin. No, kyllä se tyttö on kun on niin sironsorttinen. Oikeassa oli. Klo 11.05 syntyi 49 cm pitkä ja 3360 gr painava Elämä. Yhdeksänpisteen tummakutrinen nappisilmä putkahti maailmaan, lepäsi hetken vatsani päällä. 22-vuotias äiti ja muutaman minuutin ikäinen tytär itkivät molemmat. Minä onnesta, helpotuksesta, kiitollisuudesta ja tytär lienee itkenyt ihmetyksestä mihin oli joutunut. Elämän Ihmeen edessä molemmat.

Raukea kiitollisuus hiljaisessa huoneessa. Ikkunan takana oli tiheää ja hiljalleen leijuvaa lumisadetta. Pehmeässä lumen valossa oli pienen tytöntylleröisen onnellista aloittaa elämäntaipaleensa.

Onnea sinä tarvitset ja Rakkautta,
enemmän kuin mitään muuta.
Halaavia käsivarsia. Syliä.
Anteeksiantoa, voimia ja viisautta.
Lämpöä ja huumoria.
Halauksia ja rutistuksia.
Kevään valosta syntyy aina uutta elämää.

Rakastan Sinua.
Tyttöni mun.

15 kommenttia:

Marikki Kuusi kirjoitti...

Ihana tarina.

Marikki Kuusi kirjoitti...

Ihana tarina.

vaskivarpoja kirjoitti...

Elämä, ihme ihanainen!

Niinpä. Siellä Kätilöopistolla minäkin esikoisen synnytin, vuosi oli 1973. Ja elokuun viimeinen päivä.

Odotusaika oli 23-vuotiaalle raskas: maaliskuun 12. päivänä 1973 äitini kuoli (tämä päivä, 34 vuotta sitten).

Muistelusi saa minut muistamaan...

Anonyymi kirjoitti...

Äidissäsi sinä, sinussa tyttäresi.

Onnea tyttärelle,
onnea elämälle!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea äidille ja tyttärelle.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos,
Marikki
Vaskivarpoja,
Paju ja Tuimna!

Elämänonnea ja onnea elämään. Sitä me kaikki tarvitsemme.

Allyalias kirjoitti...

Onnea äidille ja tyttärelle! Se on kyllä hetkellinen helpotus, kun saa lapsen synnytettyä. Mutta siitä se koko homma ja kasvatustyö vasta alkaakin. Onneksi se on palkitsevaa puuhaa :)

Haavetar kirjoitti...

:´) Onnea äidille ja tyttärelle!

Liisa kirjoitti...

Kevään lapsi! Onnittelut! Kevään lapsi siis itsekin.

Salka kirjoitti...

Onnittelut äidille ja tyttärelle!

sivuaskel kirjoitti...

Allyalias, just niin se on, kasvatus, tiedostettu tai tiedostamaton, alkaa vasta kun syntyminen on tapahtunut. Vanha kansa sanoo, että mitä isommat lapset sen suuremmat murheet. Sekin pitää paikkansa. Ja varmasti myös toisinpäin. Kyllä nöyränä saa äiti elää tämän kasvatusasian kanssa. Ei sitä aina ole onnistunut, mutta tärkeintä on välittäminen, läsnbäolo, rakastaminen. Vai onko se hyväksymistä?

Kiitos, Haavetar. Onnellinen päivä tämä on äidillekin.

Liisa, kevään lapsia, kevään äitejä. Siitäkin olen onnellinen.

Kiitos, Salka! On ihana seurata aikuisten lasten elämää ja huomata, että vaikka olisin ysikymppinen, seitsenkymppinen lapseni on lapsi. Tai voihan se sitten olla jo toisinkinpäin :)

Anonyymi kirjoitti...

Onnea äidille ja tyttärelle.
Onneksi meillä on muistot, jotka aika siloittelee silkoisiksi.

Unohtaa sen kivun, mikä elämän antamiseen liittyy.

Meillä oltiin tuohon aikaan jo vuoden vanhoja! Ja ankarassa vatsataudissa!

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Obeesia!
Minulla olivat molemmat syntymät "helppoja" ja siitäkin saan olla kiitollinen. Hyvät muistot, joita aika ei ole siloitellut silkoisiksi. Ei pitkää odotusta, ei työlästä tai uuvuttavaa. Ehkä se johtui nuoruudestani, olinhan vasta 20 ja 22 kun tytöt syntyivät.

Nice Devil kirjoitti...

kauniisti kirjoitettu naisen elämän tähtihetkestä

vaistomaisesti palasi omat synnytyskokemukset mieleen....

onnitteluja lähettelee M.I.Ellekin

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos M.I.Elle!
Tähtihetki, hetket. Elämä on.