tiistaina, maaliskuuta 13, 2007

Maitopurkki


punaista maitoa
sitä aitoa
tai onko enää mikään

Carpelanin runot
sen kyljestä
har försvunnit,
kadonneet

on laitettu
muuta

nyt tölkin reunassa on teksti:


assosiaatio johonkin sarjaan "Rintamäkeläiset"
Eila Roine ja sillee, nääs
en kyl oo varma

ostin maitopurkin,
miehelle, joka juo punaista maitoa
ja hyvä niin

arjen proosaa
hyvä että on maitoa
sinistä tai punaista
on kuitenkin

mie en maiost' mittää ymmärrä...
onko tää maitofobiaa vai myötäelämistä
sans' snääki ny jottai

9 kommenttia:

vaskivarpoja kirjoitti...

Maitoakin myydään nykyään - mielikuvilla. Maitoa maalta. Tutusta paikasta. Tunnet meidät, luota meihin. Osta meitä, osta tunnetta ja välittämistä.

Mutta sitten itse maidosta, tuotteesta:
Punainen maito on silloin oiva
kun pitää miehelle antaa
puuron hoiva.
Riisisateen valkoisen kun maito punainen kohtaa
niiden tie (samantien)
höyrykattilaan johtaa.
Siellä pian muhii puuro oiva
ja kiitokset miehen on
naisen korvissa soiva.

Ohje on kokeiltu ja toimiva! :) :)

Anonyymi kirjoitti...

Punaista maitoa latteen, kiitos. Rasvatonta juomalasiin.

Haavetar kirjoitti...

Punainen maito on tosiaan se ainoa oikea joulupuuroon. (Muuhun meillä ei sitä osteta.)

Olisin kommentoinut yllä olevaa avausta, mutta se ei onnistunut.
Helena Anhavan kokoelma Murheellisen kuullen on puhuttava hiljaa on ollut minulle suruissa erittäin tärkeä, suorastaan terapeuttinen.

Kiitos lukuvinkistä!

Ja mustarastas, oih. :) Välillä on avattava ikkuna "ihan vain" linnunlaululle.

Anonyymi kirjoitti...

Punainen maito on miesten mieleen. Kun sisaren mies (aikoinaan) jäi kesäleskeksi, hän sanoi nauttivansa siitä mistä ei muuten voi eli punaisesta maidosta jokaikisenä kesäleskeyden päivänä.

Jännä tapa lykätä runoa tai "hyvää päivää, maito tulee täältä" -tekstiä maitopurkkeihin. (Onneksi ei enää myydä maitoa muovipusseissa, jotka joskus rikkoontuivat kassin pohjalle.)

***
En pysty kommentoimaan ihanaa, keväistä mustarastaan lauluista avaustasi. Kiitän tässä. Odotan aikaa, kun metsän täyttää laulu. Niin, ja Helena Anhava on minullakin lukujonossa.

***
PS Käytän hyväkseni tässä sanoakseni etten pääse kommentoimaan myöskään Vaskivarpojan blogia.

SusuPetal kirjoitti...

Onpas hassua tuo kommentoimisen mahdottomuus. Tsekkasin oman englanninkielisen blogini ja näytti siltä, että sinne kyllä pääsee kommentoimaan.
Höh.
Ei wörki tekniikka.

Suomeksi minullakin muuttui kesken kaiken joskus viime kuussa kaikki labelit ja muut.

Rita A kirjoitti...

Tervehdys ja sympatiaa! Minä en saa tänään kuvia postatuksi ja eilen oli kommentointimahdollisuus mennyt. Onneksi blogikaveri meilasi ja sain itse kommentoinnin korjatuksi asetuksia tarkastelemalla. Ellen saa enää kuvia postatuksi taidan lopettaa koko bloggaamisen. Pahus sentään.

vaskivarpoja kirjoitti...

Kiitti tiedosta, että häikkää on blogimaailmassa. Osaan just ja just itse ne konstit, että saan tekstiä kirjoitettua ja julkaistua blogissani. Joten täytynee kysyä ongelmiin neuvoa "bloginpäästäjältä " eli vävyltä.

Hallatar kirjoitti...

Mustarastaan laulu ON ihana... =)

Anonyymi kirjoitti...

Kadonnutta aikaa etsimässä -kirjan suomentaja Annikki Suni on sanonut:

"Jos lukija pääsee kiinni näin kiinnostavaan kirjailijaan kuin Marcel Proust, se on elämän pelastus. Sen jälkeen ei tarvitse mitään depressiolääkkeitä."
(Mediuutiset 9.3.2007)