keskiviikkona, toukokuuta 09, 2007

Piimää ja muita iloja

Soitin Miehelle, joka huilaa mökillä. Pieniä puuhiaan askartelee ajankulukseen. Eilen perunat pääsivät multaan muhimaan mukuloitaan. Tillit ja salaatit, persiljat, puna- ja keltasipulit piilottelevat myös kasvimaassa. Valkosipuleiden vihreät versot ilahduttavat. Ruusut ovat kestäneet talven yli, tulppaanit nupulla, helmihyasintit ja vaivaiset krookukset talon päädyssä viestivät kesästä. Syksyllä istutetut omenapuut ja mustikka- ja herukkapensaat työntävät lehtiä. Aurinkoa ja lämpöä ne tarvitsevat. Niinkuin mekin, taimitarhan tallaajat.

Kannattaa klikata kuvaa...

Sinisorsa oli tänään vieraillut laiturin päässä kymmenkunta poikasta selässään! Oi jospa säästyisivät rantaminkiltä tai vesimyyrältä, ruskosuohaukalta. Keneltä tahansa. Aikainen poikue. Vanha laulujoutsenpari uiskenteli vielä siihen malliin, että pohtinevat perheenlisäystä. Toissa vuonna oli 7 poikasta heilläkin, viime kesänä kolme, joista yksi katosi, tiedä minne.

Tämä Rakkaani, Havukka-ahon ajattelija, oli muistellut piimää juodessaan, että pienenä poikana hän haki pyöränsarvessa Tuomisen kaupasta piimää neljänlitran "pänikässä" joka maksoi 64 sen aikaista markkaa. Siis penniä? Nyt litra piimää on n. euron eli kuusi entistä markkaa. Toisessa sarvessa oli paloöljyä, joka 35 asteen pakkasessa loiskui pojan kintaille vaikka miten olisi yrittänyt tasapainoilla.

Minua viehättää lähinnä ajatus tuvan pöydän ääressä istuvasta "Konsta Pylkkäsestä", jolla on ajatuksille tilaa ja aikaa. Tämän hässäkkäni keskellä huitaisen 'piimäni' samalla kun ajatukseni ovat jo seuraavassa palaverissa. Kaksi maailmaa. Molempi parempi, ajattelen.

Oli hyvä työpäivä tänään. Aamuvarhaisesta iltaseitsemään. Pitkä se oli kuin piimä, mutta sujahti nopeasti ja innostuneesti. Ehkä se olikin kefiiriä :) Mietin kotimatkalla bussissa, että vaikka työtilanne onkin lähes kaoottinen, joinakin päivinä kaaosta sietää paremmin. Ja mistä se johtuu? Oma vireystila, onnistuneet kohtaamiset, tekemisen meininki, muutosten virkistävät tuulet organisaatiossa synnyttävät elämänvoimaa. On ilo nähdä ihmisten intoa, uuden oppimista, raja-aitojen kaatumista ja aitoa hämmästystä kun ennakkoluulot vaihtuvat yhteiseksi innostukseksi, mahdollisuuksiksi. Tänään kohtasin monta ihmistä joiden puheista uskoni vahvistui: suunta on oikea, uusia ikkunoita avaava.

Eräs "ovenrakoihminen" ehdotti, että kirjoittaisin näistä muutoksen ajoista päiväkirjaa, muistiinmerkintöjä omasta näkökulmastani. Innostava ajatus, olen sitä itsekin miettinyt, mutta millä ajalla sen tekisin? Sormenpäät syyhyävät kirjoittamiselle.

Nyt nautin pelkästä ajatuksesta ja tämän päivän innostuksestani olla olemassa juuri tässä ja nyt. Työssä ja kotona.

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva lukea vaihteeksi näin myönteistä ja innostavaa puhetta työelämästä. Meillä on Suomessa tapana vain voivotella sitä, niinhän teen itsekin.

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Katriina siellä omenapuun alla... Kyllä minäkin voivottelen kun sellainen päivä sattuu, mutta kiitollinen olen näistä hyvistä päivistä, sillä niitäkin on paljon!

Anonyymi kirjoitti...

Kaksi maailmaa sipaisevat toisiaan piimän kautta :) Miehen muisto oli mukavasti upotettu tarinaan. Muutospäiväkirjaa kannattasi pitää, mutta onko se sinulle vai organisaatiolle?

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Tuima, mietimme molempia vaihtoehtoja jolloin ne olisivat tietysti näkökulmiltaan hieman erilaiset muutospäiväkirjat.

Pidin joskus aikaisemman ison muutoksen yhteydessä omaa päiväkirjaa fiiliksistä ja asioiden etenemisestä. Silloin se toimi omien ajatusten selkiyttäjänä hyvin.

Haavetar kirjoitti...

Monipuolinen elämä, syvästi eläen. Kuvakin niin kaunis! Mökillä kevät jo lähes kesää.

Hektisyys on hauskaa, kun sille on riittävästi vastapainoa ja säilyy kyky pysähtyä.

Anonyymi kirjoitti...

Klikkasin kuvan suureksi, upposin siihen; minusta tuli perhonen.

Salka kirjoitti...

Tulee minullekin ikävä saareenpääsyä. Sinne nyt en kuitenkaan pääse joten nautiskelen kertomaasi syvin haukkauksin:)Teillä tuntuu olevan oikea lintukoto siellä mökillä!

Tässä ja nyt asioiden oivaltaminen ja niistä nauttiminen on tärkeä havainto. Liian usein puskemme sokeina itsellemme töissä ja kotona, sitten-kun-ehdin ja jos-olisi-aikaa ajatusten parissa näkemättä sitä hetkeä jolloin kaikki oleellinen tapahtuu. Kiitos tästä kirjoituksesta, tästä tuli hyvä mieli!

sivuaskel kirjoitti...

Haavetar, vanhemmiten olen ymmärtänyt tuon balanssin merkityksen. Hötkyillään ja sitten huilataan. Molemmat pitävät omalla tavallaan vireessä.

Paju-perhonen, kaunista!

Kiitos Salka, sitku- ja mutku-ihmisiä on maailma pullollaan. Kevätaurinkoa silmillesi, sielullesi, toivon.