Perjantai-iltana Mies yllätti järjestämällä rapukestit kahdelle kynttilänvalossa! Iloisin mielin popsimme kahteenpekkaan reilun satsin punaisia saksiniekkoja. Lipaston laatikosta löytyi lauluvihkokin, josta lauloimme monenlaista luritusta kyytipojaksi.
Lauantai-iltana tunnelmoimme esikoisen luona, jossa vanhojen omenapuiden oksilta tuikuttivat pimenevään iltaan pienet kynttilälyhdyt, sisällä tuvassa muurinkylki luovutti lämpöään ja herkullinen illallinen maistui makoisalta.Kiitos tytöt, omat ja vieraat!
12 kommenttia:
Kiitos sinulle siitä, että osaat nauttia elämästä tuolla tavalla. Olet meille muille esimerkkinä!
En ole koskaan rapuja syönyt mutta nuo kuvat olivat kyllä herkullisia, kiitos!
Onnellinen sinä! Ja onnellinen mieskin!
Kiitos kauniista ja yleviltä kuulostavista ajatuksista, Allyalias. :)
Rapujen syönti on enemmän askartelua ja seurustelua kuin syömistä, vaikka herkullisen makuisia ne ovat kerran vuodessa syötyinä. :)
Susupetal, niin olemme, ja kiitollisia siitä. Onnellisuus kasvaa sisältäpäin.
Rapuherkkua olen ihka ensimmäisen kerran maistanut tänä syksynä: ystävättären (miehen serkku) perhe himoravustajia ja antoivat (siis kuorivat valmiiksi) rapumaistijaiset. Hyvää se oli! ;)
Punaisia rapuja ja valoa pimeyteen. Lämpöä. :)
Ravut ovat jänniä mutta hankalia syödä :)
Tunnelmalliset kuvat.
Mukavaa askartelua todella! Tuollainen viikonloppu antaa takuuvarmasti voimia arkeen.
Sinipelto, valoa pimeän varalle...vielähän on aurinkoa jäljellä :)
Rita, kyllä siihen syömiseen on ihan helpot konstit; rapsimista ja ryystämistä :)pyrstöliha maksaa vaivan! Vaikka helpommalla pääsisi kun ostaisi ravunpyrstöjä tilliliemessä, kuten silloin tällöin teenkin. Vaikein hetki on tunneihmiselle niiden keittäminen!
Kiitos, Liisa, arki voi olla juhlaa, jos korvienväli niin toimii! Voimia antavaa on ymmärtää, että vain tämä hetki tässä ja nyt on elettävänä.
Ihania kuvia, sydänlämpimiä tunnelmia. Kiitos taas!
Sinulle on terveisiä blogissani (ks. postaus 10.9.07). :)
Kiitos, Haavetar, käynpä kurkkaamassa! :)
Tulee hyvä ja lämmin olo kun lukee tuollaisesta viikonlopusta. Kun läheisyys ja ilo on säilynyt miehen kanssa ja nuorison kanssa viihdytään aikuisenakin yhdessä.
Elämänirjo, maukas ja monenlainen! Kiitos ajatuksistasi, Katriina!
Lähetä kommentti