keskiviikkona, lokakuuta 24, 2007

Galna Dagar

Pää surraa kuin iso musta kärpänen lapsuuden kyläpaikassa, jossa vaivoin sain nieltyä itsekirnutulla ja hellepäivän notkistamalla voilla päällystetyn makkaravoileivän. Musta mulkosilmäkärpänen oli pujottautunut parinsentinpaksuisen makkaraviipaleen ja voin väliin. Glumps glumps soljui keltainen voi ja sipulinen makkara pitkin nieluani lämpimän, vastalypsetyn maidon kyydittämänä. Pakkopakkopakko ja niiaus päälle. Tiukat sivuletit kiristivät ohimoita, mutta pikku-Sirrin hymy oli herkässä. Kiitos riittää, sanoin tädille, joka kysyi ottaisinko toisen voileivän. Isäkö oli opettanut käytöstapoja? Niinkuin senkin, että liemiruokaa ei saa ryystää lusikan pitkältä syrjältä, vaan se täytyy viedä kohtisuoraan suuhun. Ei äiti ainakaan, koska äiti oli kuollut seitsemän kuukautta syntymäni jälkeen. Elämä opettaa.

Olen lomalla. Oikeastaan tästä keskiviikosta muotoutui etätyöpäivä eilisillan hässäkästä johtuen. Aamuseitsemästä iltayhdeksään ei riittänyt. Pitkiä päiviä on liikaa. Läjähdin miehen valmistamaan iltakahvipöytään ja purskahdin itkuun. Ihana salaatinlehdillä, kananmunaviipaleilla ja sillillä päällystetty herkkuleipä odotti mustan kahvin kanssa. Olin uupunut ja epätoivoinen. Ydinaseeton vyöhyke - koti - tuntui paratiisilta. Kierrokset hidastuivat, vaihdoin yöpaidan päälleni ja kömmin sänkyyn. Kroohh.

Heräsin 4.30. Tikkana ylös ja kahvin keittoon. Yritin toimiskella hiljaa miestä herättämättä. Ajattelin käydä aamun varhaisina tunteina tekemässä sen mikä illan hässäkän vuoksi jäi tekemättä. Heräsi se sitten. Vei minut töihin. Sytytin huoneeni valon, tietokoneen ja hoidin pari asiaa, siivosin työpöytää. Kun muut tulivat töihin, kävelin heitä vastaan. Lähdin lomalle. Ke-to-pe. Tein kotikoneella pari presentaatiota seuraavan viikon tarpeisiin ja suljin toosan.

Heittäydyin punaisen untuvapeiton alle ja avasin elinkeinoelämän keskusliiton Prima-lehden, sattumalta sivulta 73, jossa ilmoitus työhyvinvointiseminaarista otsikolla "Työhyvinvointi tuottavuuden perustana". Jopas sattui. Nukahdin alta aikayksikön.

Tätä kutsutaan stressiksi.
Mutta kyllä se helpottaa.
Huomenna menen kirjamessuille.
Perjantaina ehkä mökille.
Tänään en enää tee mitään.

9 kommenttia:

Allyalias kirjoitti...

Huhhuh! Nyt lepää, Sivuaskel!

Olisin muuten voinut elää myös ilman inhorealistisen elävää makkaravoileipäkuvaustakin ;)

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Allyalias, lepään. Todella ihana juttu että saan levätä, olla tekemättä mitään tai tehdä jos huvittaa. Luen, kirjoitan, hengitän. Olen siis olemassa.

Anonyymi kirjoitti...

On muuten taito sekin, että osaa ottaa ilon ja levon irti lyhyistäkin vapaista, kuten kirjoitit viime pyhästä. Minulle viikkokin on liian lyhyt vauhtipyörän pysäyttämiseen.
Levollista loppuviikkoa!

Anonyymi kirjoitti...

Hurjalta kuulostaa työtahti, toivottavasti vain tilapäistä.
Oikein rentouttavia ja kiireettömiä vapaapäiviä.

Anonyymi kirjoitti...

Voi hyvä ihminen. Been there, done that.. Nyt työputki ja turhat tuottavuuden vaatimukset seis! Kuulostaa niin huolestuttavalta. Kuka sinua ja sinun terveyttäsi ajattelee jos et itse! Terve itsekkyys heti kehiin. Sano ensin itsellesi: ei, tämä ei saa jatkua, ja sitten kerro se 'niille'.

sivuaskel kirjoitti...

Katriina, pidennetty viikonloppu tuntuu luxukselta. Tämän päivän työtahdilla viikonloppu on liian lyhyt vauhtipyörän hidastamiseen, saatikka pysäyttämiseen.

MK, kiitos, tahti on tiukka jatkuvasti, kvarttaalitalouden sanelema. Lepään ja virkistyn nyt ilman aikatauluja, ilman kelloa. Ulkoillen ja rauhoittuen muihin ajatuksiin.

Kutuharju, tiedostan tuon ja teen parhaani itseni komentelemisessa. Aina se vain ei ole niin helposti tehty kuin sanottu.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa kirjamessuilua sinulle! Tänään on omenapuiden istutusjuhla ;)

sivuaskel kirjoitti...

Paju, on ihana ajatus päästä kirjamessuille. Kuljeskella yksin ja nuuhkia kirjojen tuoksua, arvailla niiden sisältöä, lukea takakansitekstejä, nauttia vain.

Salka kirjoitti...

Kuten tuossa Susu sanoi ehkä teet työtä liikaa? Jaksatko? Onko sun pakko tehdä noin paljon? Anteeksi jos puutun asiaan.