keskiviikkona, lokakuuta 03, 2007


"Kun vierii virta, aavikolla tuuli puhaltaa,
niin päivistäni tänään taas päivä katoaa.
Mut milloinkaan en murehtinut ole päivää kahta;
en päivää, joka jäi jo taa, en päivää tulevaa."

Omar Khaijam


Elsa, 92
oli
kirjoittaja
kansanperinteen kerääjä
lasten ystävä
kukkien rakastaja
työteliäs ja juureva,
hämäläinen Nainen.
Ihminen isolla Iillä.

9 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Voi Elsaa...

Murheesta huolimatta kaunis kuva.
Kaipaavan kuva.



Vanha kiinalainen sanalasku sanoo:

"Kun sinä synnyit,
ystäväsi nauroivat
ja sinä itkit.
Elä niin
että kuollessasi sinä hymyilet
ja ystäväsi itkevät."


Elsa aivan selvästi eli niin.

Anonyymi kirjoitti...

Tuollaisia muistopuheiden pitäisi ollakin, lyhyitä ja olennaisen sanovia, kiintymyksen ja arvostuksen välittäviä.

Anonyymi kirjoitti...

Elsasta on meillekin.

Liisa kirjoitti...

Osaisipa olla murehtimatta. Olen vielä alkeiskurssilla.

Sinulla on ollut ilo saada tuntea Elsa.

Inkivääri kirjoitti...

Kaunis vaikka kaihoisa kuva. Elsa jatkaa elämäänsä muistoissa...

Haavetar kirjoitti...

Kaunis muistopuhe. Onni ystävyydestä paistaa surun läpi.

*halaus*

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Hallatar, Tuima, Paju, Liisa, Inkivääri ja Haavetar!

Elsan kanssa keskustellessani, hänen juttujaan ja muisteluksiaan kuunnellessani tuli aina jotenkin sykähdyttävä olo. Hän oli hyvin läsnäoleva ihminen, jakoi aikaa kiireettä, oli ajatuksiltaan terävä loppuun asti. Syli avoinna jokaiselle. Lämmin pilke silmäkulmassa. Ja se lempeä viisaus, se oli ihailtavaa.

Anonyymi kirjoitti...

Elsa joka rakasti kukkia, lähtee kukkien keskellä. Hyvää matkaa, Elsa!

sivuaskel kirjoitti...

Kiitos, Kutuharju! Kaunis jäähyväinen.