Päivien hämärä on kietonut minut pehmeästi, lukulampun valo rajannut tilan ajatuksilleni. Olen pohtinut itseäni, elämääni, työtäni. Olen jäsennellyt, aprikoinut, kaivellut syitä ja seulonut seurauksia. Ei se niin yksinkertaista ole, sanoo mies usein. Ei ole, ei. Asiat ovat monivivahteisia. Osa on ilmentymää, niinkuin jäävuoren huippu. Tai järven selällä pienehköltä näyttävä kivi - josta osa näkyy vain matalan veden aikaan - onkin valtava kivenmöhkäle, kari, johon voi tietämättään töräyttää moottoriveneellä, jos ei tunne vesistöä. On tunnettava vedet joilla kulkee tai kuljettava kuulostellen ellei tunne maisemaa jossa liikkuu.
On ollut tilaa ajatuksille. Sairaslomani jatkuu tämän viikon. Verenpaine pitäisi saada balanssiin. Sydänkäyrän läppämuutos ajatteluttaa. Lääkkeitä etsitään, sisäelimiä tutkitaan. Mikä vaivaa, vaivaa, vaivaa? Vanha vinyyli rahisee, neula juuttunut paikalleen. Pitkään ylipursunnut työtilanne on jättänyt jälkensä. Kuminauha menettää kimmoisuutensa venyessään. Verenpainelukemat ovat vilkuttaneet punaisella, sydän on joutunut lisäämään 'efforttia' pumpatessaan elämää sisälläni. Kun ei pää älyä, syttyvät muun elimistön punaiset valot. Kuka meidät on luonut, ihmisten kehittämiä viisaammat mekanismit?
Käväisimme la-su mökillä lintuja ruokkimassa. Punainen 'lintukoto' täyttyi kaurasta, auringonkukansiemenistä ja pähkinöistä. Talia tinteille ja muille läskihimoisille roikkumaan vanhaan halsteriin. Puuskainen tuuli humisi nurkissa, mutta ihana tuvan lämpö ja hiljaisuus - jälleen kerran - viestitti elämän yksinkertaisesta onnesta, joka ei ole koko elämä.
On ollut tilaa ajatuksille. Sairaslomani jatkuu tämän viikon. Verenpaine pitäisi saada balanssiin. Sydänkäyrän läppämuutos ajatteluttaa. Lääkkeitä etsitään, sisäelimiä tutkitaan. Mikä vaivaa, vaivaa, vaivaa? Vanha vinyyli rahisee, neula juuttunut paikalleen. Pitkään ylipursunnut työtilanne on jättänyt jälkensä. Kuminauha menettää kimmoisuutensa venyessään. Verenpainelukemat ovat vilkuttaneet punaisella, sydän on joutunut lisäämään 'efforttia' pumpatessaan elämää sisälläni. Kun ei pää älyä, syttyvät muun elimistön punaiset valot. Kuka meidät on luonut, ihmisten kehittämiä viisaammat mekanismit?
Käväisimme la-su mökillä lintuja ruokkimassa. Punainen 'lintukoto' täyttyi kaurasta, auringonkukansiemenistä ja pähkinöistä. Talia tinteille ja muille läskihimoisille roikkumaan vanhaan halsteriin. Puuskainen tuuli humisi nurkissa, mutta ihana tuvan lämpö ja hiljaisuus - jälleen kerran - viestitti elämän yksinkertaisesta onnesta, joka ei ole koko elämä.
Torstaina on 90. Itsenäisyyspäivä, jota juhlimme laittamalla 'dinnerin' lapsille, jotka käyvät päiväseltään viimeistelemässä esikoisen mökin talviunille.
Paluumatkalla äidin luokse syömään. Menyy on vasta mietinnässä.
9 kommenttia:
Sivusta seuraten työtahtisi on kuulostanut pitkään todella tiiviiltä (siitä huolimatta, että olet mielestäni myös ollut taitava sen kanssa luovimaan ja pitämään muitakin tärkeitä asioita tärkeinä...) - toivottavasti tämä sairausloma on pysäkki, joka viitoittaa tietä rauhallisempaan elämään ja että pysäkiltä siirryttäessä terveyshuolet kuitenkin väistyvät taka-alalle ;-)
Lämpimin ajatuksin,
Marikki
Kiitos, Marikki, lämpimistä ajatuksista! On yritettävä pitää rajat näkyvissä, kulkea vain näköetäisyyden päässä.
"Kuoli huumorintajuihinsa tulematta" sai nauramaan ääneen täälläkin päässä!
Sairaus kai meidät kaikki lopulta pysäyttää, ruumis kun onneksi on viisas ja lahjomaton. Oudolta tuntuu omastakin mielestäni nuoren ja terveen sairastaa, samoin kuin se, että minä olen tuo keski-ikäinen täti peilissä. Olen varma, että muut jaksavat paremmin ja teen turhan ison numeron kaikesta. Paras kannustajani oli viime keväänä täällä Blogistanissa Hopsula. Hän kehotti jatkuvasti kuuntelemaan ja uskomaan itseään. J vielä, että töihin palatessa pitää olla jotain muuttunut.
Suloinen mökki!
Lepoa ja rauhaa
kuusisataa kauhaa :)
Sivusta olen seurannut ja tainnut ääneenkin ihmetellä työtahtiasi... Toivotaan nyt että verenpaine asettuu ja saat uuden, rauhallisemman tahdin työhösi.
Hämärissä luin tekstisi.
Toivon, että työ ei uudelleen imaise sinua entiseen. Jos vaikka tarvitsetkin pitemmän tauon, mietin.
Parempia päiviä!
Ihmisen keho on välillä niin paljon mieltä viisaampi. Pistää stopin, pistää ajattelemaan.
Onneksi.
Hyvä, että maltat pitää sairaslomasi. Siitä se lähtee -hidastaminen:))
Sinä et ole kaiken kiireenkään keskellä unohtanut sitä mikä on tärkeintä, osaat arvostaa hyvää elämää, pieniä tärkeitä havaintoja, aistien tarjontaa ja rakkautta vierelläsi.
Itsenäistä viikkoa ja hyvää oloa!
Kiitos ajatuksistanne,
Katriina, Paju, Inkivääri, Liisa, Susupetal ja Kutuharju.
Lähetä kommentti