metsä puhuu minua auki

on vain anteeksiantoa, hyväksymistä
lohdutusta että olemme mitättömiä tähtiä avaruudessa

kaikkivoipa selittämätön läsnä kaiken aikaa

metsä puhuu minua auki
ihmisen rakentamaa muurahaiskekoa ei ole olemassa

metsä puhuu
valottomat tähdet kuuntelevat

Tapahtumien muisto, muistojen tapahtuminen

sanoja ei ole ollut puhuttavaksi asti
asia on kesken käsittelyn niin kauan
kunnes kuollut on peitetty maan multiin
kukat laskettu kauniiksi muistoksi kummulle
kiitollisena niin paljosta hyvästä, rakkaasta elämästä
taipaleesta jonka aloitit ja jonka tien päähän tulit

vaikea asia seestyy
sana sanalta

syksyinen polku on hyvä kulkea
on pakko luovuttaa, päästää irti
kivestä joka painaa,
että olisi kevyempi, tyhjempi reppu uusille muistoille
että olisi tilaa muistojen tapahtua

lehti lehdeltä luopuvat puut
silmu silmulta säilyvät kevään salaisuudet

Omnia mea mecum porto

"Kaiken omani kannan mukanani"

No, sikäli tuo lainaus ei sovi tähän tarkoitukseen, koska kyse on työhuoneen muutosta ja suurin osa "roudattavista kamoista" ei ole omiani. Oli miten oli, muutto työhuoneesta toiseen on tervehdyttävä, puhdistava feng shui-kokemus.
Aluksi tilanne näytti ja tuntui toivottomalta. Mutta ei se sitä ollut. Huomasin, että tavaroista luopuminen on helpompaa kuin luopuminen siitä tilasta, joka on oleentunut kuin vanha villapaita, minulle sopivaksi, uudelleen ja uudelleen mukavaksi päällevedettäväksi.

Huoneessa, josta muutin, oli pöytä. Pöydälllä tietokone (mikä sana! kuulostaa vanhanaikaiselta mutta sopii minulle!), puhelin "madonnaluureineen", tulostin, rei'itin, laskukone (mikä sana, mutta sopii minulle), kirjahylly, kukkamaljakko; lasinen lieriö, sininen keraaminen vati, Hietsun kirppikseltä vanhalta tädiltä ostettu kaunis astia, täynnä käyntikortteja, klemmareita,, kumeja, kyniä, niitinpoistajia, saksia, mietelauseita, avaimenperiä, "allkindsofthings".

Hyllyssä kirjojen vieressä oli aivojumppakuutio ja pehmeä stressipallo - mainoskamaa yhteistyökumppaneilta vuosien takaa. Työkaverin lahjoittama itsetehty pöllö - viisaudesta ja oppimisesta muistuttamassa - kuten hän lahjan antaessaan sanoi.

Pöydän yläpuolella oli sininen kangastaulu, sellainen johon nuppineuloilla voit ripustaa muistilappuja, kuvia, ajatelmia, sarjakuvia... mitä nyt ihmiset siihen keksivät laittaa. Minulla siinä oli organisaatiokuvat kasvoineen ja ajatelma: "Siunattu se, joka ei päivällä ehdi eikä yöllä jaksa murehtia".

Oli myös kopio muutosprosessin tunnekäyrästä: shokki => muutoksen kieltäminen => lamaannus => uutta voimaa ja ideoita => päättäväisyyttä => usko omiin mahdollisuuksiin palautuu => ja lopuksi uusi asia omaksuttu.

Punaiset laatikot kulkivat omia reittejään. Keskiviikkoaamuna kuljin uutta reittiä. Tavarat olivat laatikoissa, purkajaansa odottamassa. Eilinen päivä oli tavaroiden paikalleen laittamista, ilon tuntemista siitä, että voit tuhota paljon menettämättä mitään. Silppuria tarvittiin, lukollista "tuhottavaa" laatikkoa. Mutta tilaa ja puhdasta tuli. Sunnuntain olin urakoimassa omia papereita, turhaan syntyneitä, muka tärkeitä. Ja nyt: valmiita tuhon tielle. Tuosta vaan. Helposti. Sen enempää murehtimatta kärräsin elettyä elämää kaatopaikalle.

Tänään on torstai. Olen tehnyt pitkän työpäivän. Murehtinut ja iloinnut. Virkistynyt (kin).

Omnia mea mecum porto.

Halusit tai et.

Muistaako kukaan ....

.... että suunnanmuutos edellyttää pysähtymistä.

Muistaako kukaan-blogissa on niin upea pohdinta, että saanen lainata sen tähän:

"Vähitellen alkavat kyllästyttää ohjeet, neuvot ja lukuisat oppaat joita jokaisen yöpöydällä pitäisi olla. Kuinka kehittää itseään, kuinka oppia tuntemaan ja tunnistamaan itsensä ja ajatuksensa, parisuhteensa ja työtoverinsa. Kuinka kokoajan pitäisi mennä, henkisestikin, eteenpäin, kehittyä ja oppia uutta. Olla aina positiivinen, energinen, huoliteltu ja hoidettu. Tuntea trendit, muodit ja uusin teknologia. Mihin se harmaa, tasainen ja tavallinen elo enää mahtuu tai kelpaa? Se jossa maataan sohvalla viltin alla, ihan rauhassa, aivot narikassa. Siksikö niin moni luovuttaa kokonaan kun tuntee ettei millään tähän kaikkeen kykene?"

Kuuntele itseäsi, Ihminen.

Nonsenseä aamutuimaan

kävellä - verbin perusmuoto
kähvellä - vääryyden imperatiivi

kirjasin - substantiivi
kirjasin - imperfekti

nukkua - unitila
nuokkua - välitila

tarjota - olla avokätinen
tarjonta - on mistä valita

hurmio - ecstasy
huomio - attention!

suruton - huolta vailla
suvuton - orpo


Mikä ei kuulu joukkoon?

Muistiinmerkintöjä muutoksen johtamisesta

Tänään oli valmennusjaksoni "latauspäivässä" muun muassa pohdintaa muutoksen johtamisesta.

"Muutoksen johtaminen = muutoksen markkinointia".
"Mitä muutosta minun on johdettava: itsessäni? toisissa?"

Sisäinen todellisuus = kulttuuri ja maailmankuva.
Ulkoinen todellisuus, joka muuttuu koko ajan.
Muutoksen johtaminen on yhteisen tavoitteen varmistamista, kriisiytymisen estämistä.
Tarvitsemme "happea" ulkoapäin, koska sisäiset defenssit ja kulttuurin suodatin estävät meitä havaitsemasta asioita.

Mitä ovat defenssit?
- ylimyöntyväisyyttä, bullshit-höpötystä
- vanhasta kiinnipitämistä
- esimiehen syyllistämistä
- asioiden vähättelyä, teatraalista huumoria...
- tapahtumisen kieltämistä
- omista töistä kiinnipitämistä, epäoleelliseen keskittymistä...

Harvoin tiedämme mikä meille on parasta; suurimmat esteet muutoksen hyväksymiselle ovat oman pään sisällä...

Muutoksessa pahinta on odotuksen piina, pelko epämukavuusalueelle joutumisesta. Kaveri on virittänyt ritsan, lähteekö kivi, käpy, mikä tahansa, kohti minua. Sitä se on. Pahinta on pelko tuntemattomasta. Väistämisen sisäänrakennettu halu.

Pohdimme, miten johtaja kykenee kommunikoimaan välttämättömyyttä, pakkoa. Totesimme, että ei pakottamalla, ei kauhukuvilla, vaan vapauttamalla ihmiset tekemään, sitoutumaan. Olemalla esimerkkinä, perustelemalla... Oikea tunne, oikea määrä, oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Johtajan tehtävä on luoda otolliset olosuhteet; missä kehyksissä ihmisestä tulee paras esille?

Mahdottomalta tuntuva tehtävä pakottaa ihmiset yhteistyöhön, muutostavoitteen saavuttamiseen.

W.I.I.F.M => What's in it for me?
Manifestointi ja visualisointi. Fiilispohjalta.

Johtaja, itseni ja muiden, ei ole mitenkään kadehdittava otus.
Hän on paljon - toisinaan liiankin paljon vartija.

Eipä käy katteeks, sanos Rannilan poika kelvottomasta kattopellistä.

Koskaan et muuttua saa...

Kukahan laulun sanoittaja tuon absurdin ajatuksen on kirjoittanut?
Toivoton toive ja sen lisäksi pähkähullu. Mutta suotakoon sanoittajan riutuva haave, unikuva jostakin ikuisesti pysyvästä...

Muutos, muuttuminen on liikettä eteenpäin.
Tänään jatkuu metsänvartijantilalta alkanut matkani mielen syvyyksiin.... Kirjoitan aiheesta myöhemmin. Sitten kun sen aika on. Tai sitten kun on aikaa.

Eilen pakatessani työpaikalla muuttolaatikoita löytyi monenlaisia ajatuksia vuosien varrelta, mm. oheinen tekstilainaus, jonka eräs esimies kiinnostavan ruokapöytäkeskustelumme jälkeen toi minulle kuin "boldatakseen" ajatuksiaan:

"Syvällisiä muutoksia ei toteuteta nykyisillä ajattelumalleilla. Meidän tulee perusteellisesti muuttaa ajatteluamme. Tähän me tarvitsemme luovaa älykkyyttä. Me joudumme luopumaan joistakin asioista. Me joudumme pois omalta mukavuusalueeltamme. Todellinen muutos on kuin hyppy tuntemattomaan, jonne on uskaltauduttava löytääksemme jotain uutta. Tälle matkalle meidän on lähdettävä, jotta voimme uudistua yksilöinä, tiimeinä, organisaatioina. Tänä päivänä on polttava tarve vallitsevien uskomusten kyseenalaistamiseen sekä uusien arvojen ja toimintatapojen luomiseen. Toivottavasti meillä on riittävästi energiaa, rohkeutta, viisautta tähän tehtävään yksilöinä, tiimeinä ja organisaatioina."

Pentti Sydänmaanlakka: Älykäs organisaatio

Nyt On Aika, tiesi vanha Kotiliesikin jo kauan sitten samannimisellä palstallaan.
Kaikelle on aikansa. Myös muutoksille.

Keltainen lentävä matto

Mökkipihaan on lennähtänyt vahvan keltainen matto. Kaunis ja kahiseva. Viininpunaiset pensaiden lehdet värjöttelevät syystuulessa. Lehti lehdeltä luopuvat kasvusta. Toiveikkaina hautautuvat pian pehmeän lumen alle talvehtimaan.

Vene on kumottu ja laituri nostettu talviunille. Talvirenkaat vaihdettu. Keittiön kaapit siivottu. 85-vuotias ystävä onniteltu. Vesi + 8, ilma + 10.

Kirkas tähtitaivas ja terävä kuunsirppi saattelivat meidät aamusella puoli seitsemän aikoihin takaisin työn perään. Matkan aikana aamu valkeni. Moottoritien autius helpotti siirtymää.

Puoli kymmeneltä olin töissä; muuttolaatikoiden pakkausurakkaa, vuosien varrella kerääntynyttä paperia pinoittain selvitettävänä. Huomenna on helpompaa, kuvittelen.

Joutsenperhe jäi lahdenpoukamaan. Harmaahaikarat rääkkyivät aamun pimeässä.
Kärsimyskukka kiitteli sisätiloihin pääsyä räpsäyttämällä yhden kukan auki. Vielä on kaksi nuppua.... Viisi ja puoli kuukautta kukkakavalkadia!!!
Kiitos Passiflora.

Talvi saa tulla. Se tulee vaikka ei saisikaan.

Friday, thirteenth

Like a bridge over trouble water.

Asioita, joita voimme oppia koiralta

Anna raikkaan ilman ja tuulen kosketuksen kasvoillasi olla silkkaa hurmiota.

Kun rakkaasi tulevat kotiin, riennä aina tervehtimään heitä.

Kun oma etusi sitä vaatii, tottele kuin ajatus.

Juokse, telmi ja leiki joka päivä.

Syö hyvällä ruokahalulla ja innokkaasti. Lopeta kun olet kylläinen.

Ole uskollinen.

Älä koskaan teeskentele jotain muuta kuin mitä olet.

Jos haluamasi asia on kätkössä, kaiva kunnes löydät sen.

Jos joillakuilla on huono päivänsä, ole hiljaa, istu hänen lähellään ja painaudu hellävaraisesti häntä vasten.

Vältä puremista, kun pelkkä urahdus ajaa saman asian.

Haukuttiinpa sinua miten usein tahansa, älä vajoa syyllisyydentuntoon ja ala jurottaa...kiirehdi heti takaisin ja uudista ystävyys.

Nauti pitkän kävelyretken yksinkertaisesta ilosta.